Suomi oli 1800-luvun jälkipuoliskolla tullut riippuvaiseksi tuontiviljasta. Viljaa tuotiin erityisesti Venäjältä.
Ensimmäisen maailmansodan ja Suomen itsenäistymisen myötä viljan tuonti kuitenkin tyrehtyi. Suun osa suomalaisista kärsi vuonna 1918 aliravitsemuksesta. Kriisi yllätti. Vanhankansan sanonta ”vara on viisautta” oli unohtunut.
Kriisi meni tuolloinkin maiden rajojen yli. Nyt riskit ja kriisit ovat yhä enemmän globaaleja ja vaikeasti ennakoitavissa. Finanssikriisi aiheutti Suomessa menetetyn talouskasvun vuosikymmenen. Koronakriisi voi pahimmillaan nyt aiheuttaa toisen perään.
Globaalit kriisit (tartuntataudit, finanssikriisi, ilmaston ääri-ilmiöt, kyberuhat, alueelliset sodat) ovat ennenkin lisääntymässä kuin vähenemässä. Ja jo nyt on nähty Aasiassa kaksi kriisiä päällekkäin: koronatauti ja ilmaston ääri-ilmiö.
Koronakriisi on toteutuneet globaalin riskin hallitsemista. Riskit pitää tunnistaa ja hallita ja niistä pitää oppia. Mutta niitä ei aina haluta tunnistaa. Ilmastonmuutos näkyy jo pirtin ikkunasta. Kuitenkin USA eroaa Pariisin ilmastosopimuksesta. Tartuntataudeistakin on varoitettu, samoin kyberuhista mutta varautuminen ollut riittämätöntä.
Suojavälineiden puute yllätti maailman koronakriisissä. Tehohoitopakkojen rajallisuus yllätti. Kyvyttömyys luoda lääke uuteen tartuntatautiin yllätti. Ja varmaan ilmaston ääri-ilmiöt ja kyberuhat myös meidät vielä yllättävät.
Yhteiskuntien monimutkaistuminen ja suuriin kaupunkeihin keskittyvä asutus on tehnyt yhteiskunnan haavoittuvammaksi moniin riskeihin ja esimerkiksi tautiriskeihin.
Politiikan tehtävä on turvata valtion tulevaisuutta. Yrityksillä liiketoiminnan jatkuvuus on tärkeää. Kunnalle itsenäinen toiminnan jatkuminen on oleellista. Koronakriisin opetus on, että tarvitaan parempaa varautumista. Etukäteen pitää testata, onko riittäviä selviytymisedellytyksiä. Onko puskureita päästä yllättävän kriisin yli? Ja jos ei ole, puskureita pitää luoda. Puolustusministeri Antti Kaikkonen on vaatinut hyvin stressitestejä esiin.
Yrityksiä vahva tase ja kilpailukyky kantavat kriisin yli. Samoin ne kantavat valtioita. Globaalien kriisien hallinta on totta kai myös kansainvälisen yhteistyön kysymys.
Suursijoittaja Warren Buffet on todennut: ”Riskein hallinta on liian tärkeä asia delegoitavaksi”. Näin se on. Valtioiden ja yritysten johdon on otettava vastuu riskien hallinnasta ja niihin varautumisesta. Ensimmäinen asia on oikea tilannekuva. Siihen tarvitaan toimivat stressitestit.
