Ylivelkaantumisen suitsimista pohtineen valtiovarainministeriön työryhmän ehdotukset ovat saaneet runsaasti palautetta sekä puolesta että vastaan.
Yksi eniten kritiikkiä herättäneistä työryhmän ehdotuksista on kotitalouksien enimmäisvelkasuhteen eli tulosidonnaisen velkakaton rajoittaminen 4,5-kertaiseksi suhteessa vuosituloihin.
Helsingin yliopiston makrotaloustieteen professorin Antti Ripatin mukaan enimmäisvelkasuhde kertoo hyvin vähän luotonsaajan velanmaksukyvystä.
Ripatti muistuttaa, että kotitalouksien vuotuisissa tuloissa saattaa olla eri elämänvaiheiden vuoksi suurta vaihtelua. Lisäksi tulojen alueelliset erot ovat huomattavasti pienemmät kuin asuntojen arvon erot.
– Enimmäisvelkasuhteen tiukka, luotonsaajaan kohdistuva sääntely vaikuttaisi voimakkaasti työvoiman alueelliseen sijoittumiseen ja pahentaisi työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa, Ripatti pohtii Finanssialan sivuilla julkaistussa artikkelissa.
Ripatin mukaan erityisen ongelmallinen tilanne syntyy pääkaupunkiseudulle, jossa enimmäisvelkasuhde muuttaisi asuntomarkkinoita voimakkaasti. Huomattava osa asuntomarkkinoille tulevista pieni- ja keskituloisista olisi pakotettuja asumaan vuokra-asunnoissa.
– Pääkaupunkiseudulla sellainen keskituloinen perhe, jossa toinen vanhempi on vanhempainvapaalla, ei pysty tämän säännön puitteissa saamaan asuntoluottoa, vaikka perheen tulot nousisivat tulevaisuudessa vanhempainvapaan päättymisen jälkeen. Tällä on hyvin vakavia vaikutuksia asumisen eriytymiseen ja kotitalouden kohtaamiin asumiskuluihin, Ripatti toteaa lausunnossaan.
Myös Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Antti Suhonen kiinnittää huomiota tulosidonnaisen velkakaton haittavaikutuksiin. Hän kritisoi muun muassa sitä, ettei tulosidonnainen velkakatto ota lainkaan huomioon lainanottajan varallisuutta.
Lisäksi Suhonen sanoo, että varsin lyhyen ajanjakson (yksi vuosi) tuloihin perustuva laskelma voi toimia vain lähinnä arvioitaessa pitkäaikaisessa työsuhteessa olevien lainanottajien maksukykyä.
– Työryhmä esittää, että lainanantajilla olisi mahdollisuus poiketa velkakattokriteeristä tietyltä osalta myönnettyjä luottoja, mutta tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että järjestelmä johtaisi luotonannon säännöstelyyn tietylle asiakassegmentille ympäristössä, jossa työelämä on murroksessa ja perinteisten työurien rinnalla yrittäminen ja uudentyyppiset työsuhteet tulevat edelleen yleistymään, Suhonen lausuu.
Positiivinen luottorekisteri
Myös Finanssiala (FA) on suhtautunut kriittisesti velkakattoa koskevaan ehdotukseen ja esittänyt omassa lausunnossaan siihen parannuksia.
FA arvioi, että ehdotettu velkakatto vaikeuttaisi asuntoluottojen saatavuutta etenkin pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa. Tämän vuoksi katon tulisi olla FA:n mielestä ehdotettua korkeampi.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin harkita korkeamman velkakaton asettamista ensiasunnon ostajille tai luotonantajille sallitun poikkeaman kasvattamista.
Pääekonomisti Veli-Matti Mattila FA:sta painottaa, että kotitalouksien velkaantumiseen on tärkeää ja tarpeen kiinnittää huomiota.
– Eniten huolta herättää erilaisten kulutusluottojen sekä taloyhtiölainojen määrän nopea kasvu. Sen sijaan perinteisten asuntolainojen määrä on kasvanut jo useita vuosia maltillisesti eikä ongelman ydin ole siellä.
FA korostaa myös, että ennen tulosidonnaista velkakattoa on tehtävä muita toimia, jotta velkakattoa voidaan käyttää. Tällaisia ovat positiivisen luottotietorekisterin rakentaminen ja taloyhtiölainojen tietojen vienti huoneistorekisteriin.
Lisäksi luotonantajilla on oltava edellytykset käyttää kansallista tulorekisteriä. Samoilla linjoilla FA:n kanssa on muun muassa palkansaajajärjestö SAK.
