Asuntovelallisen ja kenen tahansa muun lainanottajan kannalta kriittistä on se, milloin lyhyet korot lähtevät nousuun. Se on taas riippuvaista EKP:n korkopolitiikasta. Toistaiseksi koronnostoa ei ole näköpiirissä, mutta EKP:n elvyttävä rahapolitiikka on loppumassa.
Viime perjantaina julkaistiin EKP:n edellisen korkokouksen keskustelupöytäkirja, josta selvisi, että paranevan taloustilanteen perusteella velkakirjojen ostot saatettaisiin lopettaa suunnitellussa aikataulussa syyskuuhun mennessä. Koska EKP:n neuvosto katsoi, että inflaatiossa on kuitenkin paineita alaspäin, koronnosto saattaisi lykkääntyä pitkälle vuoteen 2019.
Inflaatiota pitää kurissa palkankorotusten niukkuus. Palkankorotusten puuttuminen vaikuttaa talouteen useiden mekanismien kautta. Palkkojen kasvu lisää kulutusta. Yritysten pitää kasvattaa tuotantokapasiteettiaan. Se edellyttää uutta lainaa. Myös kotitaloudet ovat valmiimpia ottamaan suurempia asuntoluottoja, kun palkat nousevat. Kulutusvetoinen kasvu synnyttää uusia odotuksia. Tässä tilanteessa myös hinnat nousevat, kun kysyntä kasvaa ja toisaalta yritysten kustannusrakenne muuttuu palkkojen kasvaessa.
Tätä inflaation kierrettä ei euroalueella ole vielä saavutettu siinä määrin kuin aiemmin. Se on osa sopeutumisprosessia aiemmasta ylivelkaantumisesta, joka ei ole vieläkään päättynyt.
Asuntovelallinen siis kiittää palkkojen nollalinjasta, koska se pitää inflaation ja siten korot vielä ainakin vuoden ennätysalhaisella tasolla. Toisaalta ennätysalhainen korkopolitiikka pitää huolen siitä, että uusia kuplia on ehtinyt taas syntyä. Sen vuoksi EKP:n on toimittava määrätietoisesti elvyttävän rahapolitiikan lopettamiseksi.
Miten velka- ja kulutusvetoinen talous loppui? Onko taustalla työmarkkinoiden muutos? Lue koko artikkeli ilmaiseksi kirjautumalla Verkkouutiset PLUS-palveluun.
