– Vain harva uskaltaa nykytilanteessa sanoa ulos sitä ilmeisen selvää faktaa, että Nato-jäsenyys on ainoa johdonmukainen jatke sille kaikelle, mitä Suomen turvallisuuspolitiikassa on viime vuosina tehty, valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka toteaa blogissaan.
Hänen mukaansa puolueiden asiantuntijaeliitillä on suuri vastuu, koska he tietävät, missä mennään. Tarkan mielestä puolueiden päättäville ryhmille tulisi uskaltaa viitoittaa tie puolustusliittoon.
– Suomi on jo vuosikaudet toiminut kuin Nato-jäsen, Jukka Tarkka lataa.
– On lapsellista kuvitella, että Venäjän poliittiset ja sotilaalliset johtajat eivät olisi huomanneet sitä. He toimivat tämän havainnon mukaan, hän jatkaa.
Tarkan mukaan se, että Suomi vahvistaisi tämän kaiken paperille painetulle sopimuksella, ei olisi venäläisille yllätys vaan johdonmukainen seuraus siitä, mitä tähän mennessä on nähty.
– Mikä meitä suomalaisia tässä asiassa oikein niin kamalasti pelottaa, Tarkka kysyy.
Hän pohtii samaa kysymystä toisessa hiljattain julkaisemassaan kirjoituksessa. Siinä hän arvioi Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mika Aaltolan uutta kirjaa Poutasään jälkeen (Docendo 2019).
Tarkan mukaan nykyisin on lupa ajatella myös Suomen aseman vakautta ja turvallisuutta.
– Se perustuu liittotumattomaan yhteistyöhön Naton kanssa, jota Venäjä ei ole ainakaan julkisesti paheksunut kovin ankarasti, hän toteaa.
Venäjän sotilaallinen turvallisuus ei Tarkan mukaan muuttuisi, vaikka Suomi muuttaisi nykyisen liittoutumattoman yhteistoimintakuvionsa liittosuhteeksi.
– Poliittinen yhteydenpito länteen ja monikansalliset puolustusharjoitukset jatkuisivat ennallaan, Jukka Tarkka muistuttaa.
Hän toteaa Venäjän panneen ”arvovaltansa likoon estääkseen asian, josta se ei voi päättää”.
– Tästä kirjoittaessaan Aaltola ei suomettele: ”Venäjän Ukrainassa toteuttama politiikka […] herättää varmasti huolta myös Moskovassa. Geopolitiikassa on omat suuret riskinsä. Yksi keskeinen riski liittyy Suomen hakeutumiseen läntisen turvallisuusyhteistyön suuntaan. Nato-option ytimekäs julkituominen on tässäkin mielessä järkevää. Se on tapa, jolla Suomi voi suoranaisesti kertoa Venäjälle, että sen repivällä politiikalla on […] seurauksensa ja hintansa.”
Jukka Tarkka nostaa esiin tärkeänä pitämänsä Mika Aaltolan huomion.
– Miksi ”merellinen Suomi nähdään usein rajamaana, jota määrittää 1 300 kilometrin maaraja alueellisen suurvallan, Venäjän kanssa. Huomio ei ole useinkaan Suomen 1 300 kilometrin merirajassa, jonka kautta kulkee 90 prosenttia ulkomaankaupan volyymista ja 99,9 prosenttia Suomen datayhteyksistä.”
Tarkan mielestä tämän luulisi ”mykistävän Suomen nykyisen ulkopolitiikan yya-henkiset kriitikot”.
– Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin tukeutuva turvallisuus- ja puolustusajattelu ei ole kylmän sodan aikaisten kalavelkojen kuittausta itään vaan Suomen siviiliyhteyksien varmistamista länteen.
