Välimeren yli Italiaan saapuneiden siirtolaisten ja pakolaisten määrä on romahtanut nopeasti viime vuosien huippulukemista.
Meren ylitti vuonna 2016 noin 180 000 henkeä, vuonna 2017 noin 119 000 henkeä ja viime vuoden aikana 23 000 henkeä. Kuluvan vuoden aikana Italiaan on saapunut Välimeren kautta vain 3000 ihmistä.
Tällä hetkellä suurin osa turvapaikanhakijoista lähetetään Italiaan Saksasta ja muista EU-maista.
ISPI-ajatuspajan tutkija Matteo Villa huomauttaa Politico-lehden kirjoituksessaan ilmiön johtuvan Dublin-asetuksesta. Sen mukaisesti vastuu sormenjälkien ottamisesta ja turvapaikkahakemuksen käsittelystä kuuluu sille valtiolle, jonne henkilö saapuu ensimmäisenä. Muussa tapauksessa turvapaikanhakija voidaan palauttaa takaisin.
Viime vuoden aikana Italia hyväksyi ennätykselliset 6300 Dublin-asetuksen nojalla tehtyä siirtoa. Luku on yli kaksinkertainen verrattuna Välimeren ylittäneisiin.
Italiaan siirrettyjen määrä olisi silti huomattavasti suurempi, jos Dublin-asetusta sovellettaisiin suunnitellulla tavalla. Maa on hyväksynyt vuoden 2013 jälkeen vain noin 25 000 yhteensä 220 000 siirtopyynnöstä muilta EU-mailta. Viime vuonna pelkästään Ranska ja Saksa pyysivät Italiaa vastaanottamaan yli 50 000 ihmistä.
Italian poliittinen johto on vastustanut pitkään epäoikeudenmukaisena pitämäänsä Dublin-menettelyä ja kehottanut jakamaan turvapaikanhakijat tasaisemmin kaikkiin EU-maihin. Edellinen uudistusyritys kariutui muiden jäsenvaltioiden vastustukseen vuonna 2015.
Turvapaikanhakijoiden siirtäminen unionin sisällä on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Vuosien 2013 ja 2018 välillä toiseen valtioon siirtyneistä vain noin 15 prosenttia palautettiin Dublin-asetuksen velvoittamalla tavalla ensimmäiseen EU-maahan. Ongelmana on, että monet turvapaikanhakijat katoavat ennen sisäisen siirron toimeenpanoa.
Valtiot voivat myös estää tai viivyttää Dublin-siirtoja erinäisiin teknisiin yksityiskohtiin vetoamalla. Jos toimenpide ei toteudu kuuden kuukauden aikana, siirtyy vastuu turvapaikanhakijasta uudelle jäsenmaalle.
