Yritystukien määrää on pienennettävä ja uudistettava niiden kohdentamista. Vuosien varrella olemme nimittäin luoneet ikioman yritysten ”sosiaalitukijärjestelmän”, joka kuitenkin on harvojen yritysten herkkua. Yrityksistä 90 prosenttia ei saa yritystukia. On arvioitu, että jopa kaksi kolmannesta yritystuista on turhia. Lisäksi yritystukien vaikutus on ollut tuottavuuden kehityksen näkökulmasta pikemminkin negatiivinen.
Suoria yritystukia maksetaan monista eri kanavista ja eri tarkoituksiin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 suoraa yritystukea maksettiin 0,5, lainoja myönnettiin 0,4 ja takauksia annettiin 0,5 miljardia. Tämän päälle tulevat vielä veroihin kohdentuvat täsmäalennukset eli ns. verotuet.
Yritystukien jakaminen ei ole ongelmatonta. Markkinoiden vääristyminen on yksi pahimmista, koska silloin ohjataan kansalaisten kysyntää heikommin tuottaviin kohteisiin. Pahimmillaan käy, että kustannustehokkaimmat toimijat kuihtuvat pois markkinoilta. Hyvä esimerkki on tuulivoiman tukeminen, jossa rahat lentävät tuhkana tuuleen. Tuulivoimassa markkinahinnan ja syöttötariffin erotuksen maksaa valtio – eli viimekädessä kansalaiset. Kylminä pakkaspäivinä ei myöskään paljon lämmitä, kun myllyt seisovat hiljaisena paikallaan kaukaisuuteen katsoen. Tämän vuoksi on jouduttu tekemään päällekkäisinvestointeja varavoima- ja säätövoimalaitoksiin.
Uutinen GE Healthcaren 28,5 miljoonan investoinneista Helsinkiin terveysteknologialiiketoiminnan luomiseksi osaltaan kirvoitti tämän kirjoitukseni. Loistava uutinen, ja uusia työpaikkojakin syntyy 50. Terveysteknologia on yksi mahdollinen kasvuala Suomelle. Kun uutista luki vähän tarkemmin, niin kävi ilmi, että Tekesin kautta annetaan hankkeelle 10 miljoonaa euroa tukirahaa. Julkinen sektori maksaa näin yhdestä syntyvästä työpaikasta 200 000 euroa, joka vastaa kolmen neljän vuoden palkkaa. Tässä suhdeluvut yrityksen ja julkisen rahan välillä ovat pielessä. Herää kysymys, siirtääkö yritys oman liiketoimintariskinsä julkisen sektorin harteille. Toisaalta voi todeta, että GE olisi toki voinut tehdä investointinsa johonkin toiseen maahan. Tuella ostettiin GE investoimaan Suomeen.
Huoli edellisessä tapauksessa syntyy myös siitä, että moni yritys tekee investoinnit ja tuotekehityksen omin varoin. Vain pieni osa yrityksistä saa siirrettyä kustannuksiaan veronmaksajien harteille. Nykykäytännön mukaan tavallaan lahjomme valikoituja yrityksiä, jolloin mieleen tulee eräänlainen käänteinen korruptio.
Kritisoiminen on aina helppoa. Yritystuilla on monia yleviä tavoitteita, ja tukeminen voi toisinaan olla perusteltua. Mutta entä kun yritys alkaa menestyä ja se myydään voitolla? Eikö myös tuen antajan, eli valtion, tulisi tästä jotenkin hyötyä?
Mielestäni järkevämpää ja kestävämpää olisi keskittyä yritysten toimintaympäristön parantamiseen. Se on kaikista kannattavin satsaus. Houkuttelevan yritysympäristön elementtejä ovat ainakin kilpailukykyinen verotus, osaavat tekijät, joustavat työmarkkinat, ennakoitava ja pitkäjänteinen valtion päätöksenteko, byrokratiavapaa toimintaympäristö, sujuvat lupamenettelyt, korruptiovapaus jne. Monet näistä meillä ovat jo osin kunnossa, mutta montaa tekijää meidän tulee vielä vahvistaa kunnianhimoisella otteella. Lähtökohtana tulee olla, että yrityksen liikeidea kantaa ilman tukia ja yrittäminen on vaivatonta Suomessa.
Tulevina vuosina on uskallettava viimein poistaa tai ainakin reippaasti alentaa markkinoita vääristäviä tukia. Rahat voi käyttää verojen alentamiseen. Valtio voisi jatkossa vastikkeettomien tukien sijaan antaa nykyistä enemmän lainoja ja takauksia sekä omistusosuutta vastaan osallistua uusien liiketoimintojen synnyttämiseen. Näen erityisen suuren mahdollisuuden joukkoistamisessa ja innovatiivisilla palveluhankinnoilla. Näillä konsteilla julkinen sektori saa myös vastinetta verorahoille, kun syntyy jokin aivan uusi tapa tuottaa julkinen palvelu paremmin ja halvemmalla.
Sanna Lauslahti on kansanedustaja (kok.).