Finnwatch on vertaillut sosiaalisen vastuullisuuden varmentamiseen ja arviointiin suomalaisyrityksissä käytettyjä sertifiointi- ja auditointijärjestelmiä. Parhaiten 16 järjestelmän vertailussa menestyi Reilu kauppa -sertifiointi ja heikoimmin mehuteollisuuden etujärjestön SGF:n kehittämä valvontajärjestelmä.
Finnwatch moittii järjestelmiä työntekijöiden näkemysten sivuuttamisesta, heikkolaatuisista arvioinneista sekä puutteista läpinäkyvyydessä ja kriteerien laadussa.
– Sosiaalisen vastuun valvontajärjestelmiä on jo vuosia arvosteltu huonoihin työoloihin johtavien rakenteiden ylläpitämisestä. Kritiikistä huolimatta ongelmiin ei juurikaan ole puututtu, toteaa Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala järjestön tiedotteessa.
Finnwatchin mukaan esimerkiksi työntekijöiden järjestäytymisvapautta ja elämiseen riittävää palkkaa ei ole otettu järjestelmissä riittävästi huomioon. Vartiala muistuttaa, että ilman niitä on mahdotonta saada aikaan pysyviä muutoksia työoloissa.
Erilaisia vastuullisuusstandardeja on Finnwatchin mukaan käytössä jo yli 170, ja auditoinnista on tullut miljardibisnestä. Finnwatchin tutkijan Anu Kultalahden mukaan auditointeja tehdään tuhansia joka vuosi, mutta niitä käytetään lähinnä kriteerien täyttymisen toteamiseen paperilla.
– Vain harvat järjestelmät seuraavat pitkän aikavälin vaikutuksia työntekijöiden oikeuksiin, hän arvioi.
Ammattiyhdistysliikkeen suhtautumista sertifiointijärjestelmiin Finnwatch moittii hajanaiseksi. Ay-liikettä tarvittaisiin varmentamaan erityisesti työntekijöiden järjestäytymisvapauden toteutuminen.
Lisäksi Finnwatch kaipaa sosiaalisen vastuullisuuden valvontajärjestelmiin myös viranomaisvalvontaa.
– Kuluttajilla ei ole käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia vertailla lukemattomia erilaisia järjestelmiä ja tehdä niiden perusteella valistuneita ostopäätöksiä. Markkinoille on tullut myös helppoheikkejä, jotka myöntävät vastuullisuussertifikaatteja heppoisin perustein, kertoo Kultalahti.