Yrityskylä on peruskouluille suunnattu oppimiskokonaisuus, joka on saanut useita kansainvälisiä tunnustuksia. Viime syksynä se räjäytti potin.
Yrityskylän luonut Tomi Alakoski joutui marraskuussa mittavan kansainvälisen mediahuomion keskipisteeksi Qatarin Dohassa. Haastattelupyyntöjä sateli muun muassa New York Timesilta, The Independentiltä ja Le Mondelta. Hänen johtamansa Yrityskylä-hanke oli juuri tullut palkituksi maailman parhaana koulutusinnovaationa arvostetussa WISE Summitissa.
Vastaaville konsepteille arvioitiin olevan kysyntää kaikkialla maailmassa.
Yrityskylä oli jo ollut jäämässä yhdeksi niistä lukemattomista ideoista, jotka rahoituksen puute hautaa hiljaisesti historian hämärään. Onneksi niin ei käynyt, sillä uudentyyppistä peruskouluille suunnattua oppimiskokonaisuutta ylistetään nyt kilvan niin kotimaassa kuin kansainvälisillä areenoilla.
– Olin jo 2000-luvun alussa pohtinut, miksi alakoululaisille on opetussuunnitelman puitteissa tarjolla niin vähän työelämään ja yrittäjyyteen tutustuttavaa koulutusta, Yrityskylä-hanketta alusta alkaen Taloudellisessa tiedotustoimistossa (TAT) vetänyt Tomi Alakoski sanoo.
Tätä tarvittiin
Vaikutteita uudenlaiseen oppimisympäristöön Alakoski löysi muun muassa Atlantin takaa. Mikään siellä nähty ei kuitenkaan tuntunut loppuun saakka ajatellulta, vaan ideaa oli kypsyteltävä edelleen. Vuonna 2008 se tuntui valmiilta esiteltäväksi TATin taustatahoille, joista keskeisin on Elinkeinoelämän keskusliitto.
– Olin niin innoissani, että kuvittelin rahoituksen hankkimisen olevan helppo rasti. Kävi kuitenkin päinvastoin – ideaa epäiltiin, ja jotkut pitivät sitä aivan hulluna.
Kun puolitoista vuotta oli kulunut, eikä rahaa kirstun pohjalle ollut juurikaan kertynyt, Alakoski oli jo valmis keskittymään muihin projekteihin. Vain viikkoa myöhemmin soi puhelin.
– Yksityisyrittäjäin Säätiön asiamies Pirjo Lehto kysyi, mitä Yrityskylälle kuuluu. Säätiöllä olisi kuulemma nyt mahdollisuus rahoittaa sen pilotointi.
Alakoski sanoo säätiön olleen oikeastaan kaikkein tärkein taho niin Yrityskylän alkuvaiheessa kuin sen toiminnan laajentuessa. Pian myös opetus- ja kulttuuriministeriö lämpeni hankkeelle. Yrityskylän ajateltiin istuvan hyvin hallituksen työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman tavoitteisiin. Alakoskesta tuntui, kuin Feeniks-lintu olisi noussut tuhkasta. Huhtikuussa 2010 ensimmäisen Yrityskylän Tekniikan museolla Helsingissä tuli avaamaan opetusministeri Henna Virkkunen.
Uutta Euroopassa
– Konsepti oli silloin jotakin aivan uutta Euroopassa, ja Suomen kansainvälisen Pisa-menestyksen synnyttämä huuma kuumimmillaan, Alakoski muistaa.
Ensimmäisenä toimintavuonna Yrityskylässä vieraili 800 kuudesluokkalaista opettajineen. Alusta alkaen oli kuitenkin päämääränä, että toimintaa voitaisiin laajentaa muille paikkakunnille ja että se tavoittaisi mahdollisimman suuren osan ikäluokasta.
Vuonna 2014 Yrityskylä-toiminta oli laajentunut jo 13 paikkakunnalle, ja siihen osallistuu tänä vuonna 40 000 kuudesluokkalaista. Mukana on ollut kaikkiaan jo 70 000 koululaista, 3 000 opettajaa ja useita tuhansia ohjaajina toimineita opiskelijoita.
Yrityskylä-opintokokonaisuuden ensimmäisessä vaiheessa opettajat perehdytetään oppimistavoitteisiin sekä ennen Yrityskylä-vierailua pidettävien oppituntien rakenteeseen ja Yrityskylän käytäntöihin koostuu. Kun opettajat on valmennettu, he pitävät kuudesluokkalaisilleen kymmenen konseptoitua oppituntia. Kokonaisuus huipentuu yhden koulupäivän kestävään vierailuun Yrityskylä-oppimisympäristössä.
– Jokainen oppilas saa Yrityskylä-päivää varten oman ammatin. Opettaja toimii työnantajana ja valitsee sopivan oppilaan kuhunkin ammattiin hakemusten ja haastatteluiden perusteella. Yrityskylä on oma pienoiskansantaloutensa. Päivän aikana oppilaat ostavat ja myyvät tuotteita ja palveluita toisilleen ja toistensa yrityksille, Alakoski kertoo.
Kussakin Yrityskylässä on yhteensä 15–20 yritystä sekä julkista palvelua. Ammatteja on noin 70, ja ne vaihtelevat Yrityskylästä toiseen, sillä yhteistyökumppaneina on todellisia, alueella toimivia yrityksiä. Oppilaat hoitavat niiden taloutta tietokoneiden avulla, ja tapahtumat päivittyvät reaaliaikaisesti yhteiseen pankkijärjestelmään.
– Yrityskylässä koulumaailma ja yritykset paiskaavat kättä. Kyse on yhteiskuntakasvatuksesta laajemmassakin mielessä, sillä päivän aikana käydään myös äänestämässä ja tutustutaan sillä tavoin demokratian toimintamekanismeihin.
Keskiössä ovat silti yritystoiminta ja työn tekeminen. Jotta kaikki oppilaat pääsisivät niistä osallisiksi, jokaisessa Yrityskylässä vallitsee täystyöllisyys.
Innostuksen voima
Vaikka yrittäjyyskasvatus on ollut pitkään mukana ala-asteen opetussuunnitelmissa, se ei Alakosken mukaan ole oikein ottanut tuulta siipensä alle.
– Kun yksi hanke päättyi, oltiin aina uudelleen lähtöpisteessä – jatkuvuus puuttui, hän sanoo.
Yritysten rooli yhteiskunnassa ei aina ole tullut riittävästi esille opettajakoulutuksessa. Osalle opettajista on ollut epäselvää, mitä yritykset koulussa tekevät. Varsinkin alussa tämä saattoi näkyä myös heidän suhtautumisessaan Yrityskylään.
– Jotkut saattoivat tulla koulutuksiin aika negatiivisella asenteella, mutta palasivat vuoropuhelun jälkeen kouluihin hyvinkin innostuneina. Kun oppilaiden innostus on ollut valtava, innostunut henki on tasoittanut tietä eteenpäin. Ymmärretään, että Suomi tarvitsee sekä hyvän koulutusjärjestelmän että hyviä yrityksiä.
Yksi Yrityskylän tähtihetkistä on ollut Alakosken saama puhelu kuopiolaiselta rehtori Paavo Lyytiseltä, joka oli jäämässä eläkkeelle. Lyytinen kertoi Yrityskylän olleen hienointa, mitä hän oli kolmikymmenvuotisella urallaan nähnyt, ja halusi tarjoutua hankkeeseen töihin.
– Se oli jotain ainutlaatuista – näinkin voi kestävyysvajetta paikata!
Nyt Lyytinen on Yrityskylän aluekoordinaattori Itä-Suomessa. Kaikkiaan Yrityskylä-tiimissä työskentelee jo parikymmentä henkilöä, joiden taustat ulottuvat kasvatustieteilijöistä valtio- ja yhteiskuntatieteilijöihin, agrologiin ja markkinointiosaajaan. Uudenlaisen oppimisympäristön rakentamisessa tällainen monimuotoisuus on Alakosken mukaan avainasia.