Kun työllisyys paranisi, rahaa riittäisi entistä enemmän hyvinvoinnin ylläpitoon. Nämä johtopäätökset käyvät ilmi Suomen Yrittäjien keskiviikkona julkistamasta Työmarkkinat toimiviksi, työnteko kannattavaksi, työllistäminen helpoksi -raportista.
Työelämäraportti keskittyy erityisesti työehtojen sopimusjärjestelmään ja työehtosopimusten yleissitovuuteen, joka on peräisin yli 40 vuoden takaa.
Keskustelunavaukseksi tarkoitettu raportti käy läpi perusteita, joiden vuoksi Suomeen aikoinaan säädettiin työehtosopimusten yleissitovuus ja arvioi, onko yleissitovuuden säilyttämiselle vielä perusteita.
– Yleissitovuuden perusteet ovat pitkälti murentuneet. Se on vaikuttanut jopa vahingollisesti työllisyyteen ja suomalaisen työn kilpailukykyyn, johtaja Rauno Vanhanen tiivistää raportin tuloksen.
Sääntelyä muutettava
Raportti päätyy siihen, että kohtuullisten vähimmäistyöehtojen määräytymisjärjestelmä on arvioitava uudelleen.
– Sääntelyä on muutettava suuntaan, joka antaa työsuhteen osapuolille mahdollisuuden ottaa käyttöön sellaiset työn tekemisen ehdot, joilla työ saadaan kilpailukykyiseksi, Vanhanen sanoo.
Yksi vaihtoehto on luopua työehtojen yleissitovuusjärjestelmästä ja varmistaa kohtuulliset työehdot ottamalla käyttöön yleinen kaikkia aloja koskeva minimipalkka. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole yleissitovuutta.
Toinen vaihtoehto Vanhasen mukaan on se, että luovutaan työehtosopimusten ehdottomasta velvoittavuudesta. Sen sijaan sallittaisiin, että työntekijät ja työnantajat voivat työpaikalla yhdessä sopia työehtosopimusten määräyksistä poikkeamisesta.
– Tämä muistuttaisi Saksassa käytössä olevaa mallia. Suomen Yrittäjät on ehdottanut tätä jo pitkään, Vanhanen sanoo.
Lieventämällä työehtojärjestelmän velvoittavuutta annettaisiin yrityksille ja työntekijöille yhdessä paremmat mahdollisuudet pärjätä kilpailussa ja näin säilyttää työpaikat. Samoin parannettaisiin vaikeasti työllistyvien ihmisten mahdollisuuksia päästä töihin.
– Lopputuloksena olisi parempi työllisyys ja sen myötä vahvempi hyvinvoinnin rahoitus, Vanhanen sanoo.
Raportti myös ehdottaa keinoja, joilla työvoiman ja työtuntien riittävyys varmistetaan ja työllistämisen kynnystä madalletaan.
Yleissitovuutta yli 40 vuotta
Yleissitovuus tarkoittaa sitä, että tietyn alan työmarkkinajärjestöjen tekemää työehtosopimusta on noudatettava myös niissä yrityksissä, jotka eivät kuulu sopimuksen allekirjoittaneeseen työnantajaliittoon eivätkä ne siis ole antaneet liitolle valtakirjaa tehdä itseään velvoittavia sopimuksia.
Työehtosopimusten yleissitovuus tuli osaksi suomalaista työmarkkinajärjestelmää vuonna 1970, kun suuret ikäluokat olivat tulleet työmarkkinoille.
Tuolloin oli ylitarjontaa työvoimasta. Siksi luotiin mekanismi, jolla varmistettaisiin kohtuullinen vähimmäispalkka. Työnantajan koettiin olevan työntekijään nähden selkeästi määräävässä asemassa sekä taloudellisesti että osaamisen puolesta.
Eurooppalaisten työmarkkinajärjestelmien vertailussa suomalainen työehtojen yleissitovuus on ahtaimmasta päästä. Kilpailijamaissa työpaikoilla on keskimäärin väljemmät mahdollisuudet hakea sellaiset työn tekemisen ehdot, joilla yritys selviää kilpailussa. Valtaosassa EU-maita on käytössä minimipalkka turvaamassa työehtojen kohtuullisen tason.