– Halutaan tai ei, kriisin luonne huomioiden yritysten pelastaminen on talouspoliittisissa valinnoissa tärkeintä. On jo nähty, että kriisi iskee kaikkiin yrityksiin: työnantajayrityksiin, yksinyrittäjiin, kaikkiin toimialoihin, vienti- ja kotimarkkinoilla toimiviin yrityksiin, ”perusyrityksiin” ja myös ”tähtiyrityksiin”, Suomen Yrittäjien pääekonomisti Mika Kuismanen kirjoittaa blogissaan.
Hän muistuttaa, että yritykset työllistävät Suomessa noin 1,45 miljoonaa työntekijää.
– Yhteiskuntamme hyvinvointi lepää pitkälti näiden yritysten ja niissä työtä tekevien ihmisten varassa. Tämä joukko vastaa Suomen tuotantomahdollisuuksista. Jos yrityskannassa tapahtuva tuho päästetään suureksi, se tarkoittaa pitkää ja raskasta sopeutumista ja vääjäämättä hyvinvoinnin alenemista, Kuismanen kirjoittaa.
Hän toteaa, että on siis monessakin mielessä kustannus-hyöty -näkökulmasta järkevää välttää konkurssiaalto.
– Kriisivaiheen jälkeen tuotanto saadaan nopeasti palautettua kysyntää vastaavalle tasolle ja työntekijöillä on mahdollisuus palata nopeasti ammattiaan vastaaviin työtehtäviin. Argumentit luovasta tuhosta ja siitä, että antaa vahvimpien selvitä eivät ole relevantteja tällaisen kriisin kohdatessa.
Työryhmän havainto yritysten kriisituen tarpeesta on Kuismasen mielestä oikea.
– Valitettavasti se tulee liian myöhään. Suomen Yrittäjät esitti yleis- tai kriisitukea heti kriisin puhjettua. Jo tuolloin oli nähtävissä, että se on tehokkain, oikeudenmukaisin ja läpinäkyvin tapa jakaa tukea.
Kuismasen mukaan kriisi jättää pitkäkestoisen jäljen kansantalouteen.
– Jo nyt on selvää, että finanssikriisistä alkanut aktiviteetin mateleminen sai uuden iskun eikä ole poissuljettua, että menetetyn vuosikymmenen sijaan tulee menetetyt 15 vuotta. Jo ennen koronakriisiä taloutemme tilanne ja rakenteet olivat positiivisesti ilmaistuna heikot.
Sopeutus ja elvytys eivät sulje toisiaan pois
Julkisen talouden tilanne heikkenee ja kestävyysvaje pahenee. Lyhyellä aikavälillä velkaantuminen on perusteltua. Vesa Vihriälän raportissa todetaan, että sopeutus tulee aloittaa viimeistään 2023
– Sopeutus tulee aloittaa välittömästi kriisin jälkeen. Sopeutus ja elvytys eivät sulje toisiaan pois, Kuismanen toteaa.
– Julkisen sektorin menorakenteen ja tason kriittinen tarkastelu on itse asiassa entistäkin tärkeämpää heti kriisin jälkeen. Taustalla oleva demografinen muutos ja sen vaatimat rakenteelliset muutokset eivät ole kadonneet, hän jatkaa.
Kysyntäelvytyksen kanssa on Kuismasen mielestä oltava tarkkana.
– Tarvitaanko sitä ja ajoittuuko se oikein? Raportin suositus siitä, että elvytyspolitiikan tulee tähdätä talouden pidemmän aikavälin suorituskyvyn vahvistamiseen, on oikea. Toteamuksen ”tilanne ei puolla verotuksen yleistä keventämistä” sijaan tulisi todeta: ”Tilanne ei puolla verotuksen yleistä kiristämistä eikä tulonsiirtojen ja etuuksien lisäämistä.”
Lyhyellä aikavälillä on perusteltua pitää huolta siitä, että irtisanottujen työntekijöiden työttömyysjaksoista tulee mahdollisimman lyhyitä. Suomella ei ole varaa toistaa kerta toisensa jälkeen sitä, että aina taloudellisten kriisien jälkeen rakenteellinen työttömyys jää kriisiä edeltävää aikaa korkeammaksi.
Yksityiskohtaisten toimenpiteiden puolesta raportin anti jää pääekonomistin mukaan kevyeksi.
– Yksityiskohta, joka raportista sietää nostaa esille on seuraava: ”Paikallisen sopimisen ja työntekijöiden osallistumisen edistäminen niin, että palkkojen suurempi joustavuus tukee työllisyyden säilymistä korkealla tasolla talouden kohdatessa erilaisia sokkeja”. Tämä on tärkeä viesti. Sokkeja, ja varsinkin negatiivisia, tulee vielä monia, Kuismanen uskoo.