Polvijärveläinen yrittäjä Teemu Virrantalo olisi halunnut lähiruoka-autonsa valikoimaan myös pienpanimo-oluita, mutta sotku aluehallintoviraston kanssa teki autosta alkoholittoman.
Virrantalo käynnistää maaliskuussa lähiruoka-auton. Valikoimassa on erikoistuttu lähiseudun pientuottajien tarjontaan.
– Olin halunnut valikoimaan joensuulaisen Panimo Honkavuoren oluita, rääkkyläläistä siideriä sekä kuopiolaisten ja savonlinnalaisten pienapanimojen oluita. Iisalmelaisiin ei olisi menty, Teemu Virrantalo kertoo Kauppalehdelle.
Virrantalon mukaan viraston kirjallisessa ohjeistuksessa todettiin, että maanomistajien lupaa alkoholin vähittäismyynnille ei tarvita.
– Kun tein hakemuksen, ohjeistus ei pitänytkään enää paikkaansa ja vaatimuksia kiristettiin. Jokaiselta pysäkiltä vaadittiinkin kirjalliset vuokrasopimukset, joissa mainitaan alkoholin vähittäismyynti, Virrantalo sanoo.
Virrantalo oli tehnyt 30 maanomistajan kanssa pysäkeistä vuokrasopimukset, joista osa oli suullisia. Kirjallisetkin sopimukset olisi pitänyt tehdä uusiksi oluen myyntiä varten.
– En tullut ottaakseni alkoholimainintaa kirjallisiin sopimuksiin, kun ohjeistuksen mukaan sitä ei tarvittu. Minulla ei siihen sopimusten uusimisrumbaan ollut tässä vaiheessa mahdollisuutta, joten vedin hakemuksen takaisin. Viranomainen huomautti, että käsittelymaksu toki veloitetaan silti.
Maksu oli hänen mukaansa noin 150 euroa. Virrantalon mukaan hänelle jäi paha maku suuhun huonosti hoidetusta tilanteesta.
– Lakia tulkittiin nyt sellaisella asenteella, että oltaisiin myyntiä ennemmin kieltämässä kuin myöntämässä.
Virrantalon mielestä viranomaiselta olisi ollut hyvä veto pahoitella puutteellista ohjeistustaan ja jättää käsittelymaksu perimättä. Viranomainen ei pystynyt etukäteen arvioimaan pysäkkien sopivuutta.
– Koin mahdottomaksi rakentaa aikataulua sillä pohjalla, etten voi edes arvioida, mitkä pysäkit viranomainen lupahakemusvaiheessa hyväksyy ja mitkä ei.
Hän vertaa suomalaisen ja virolaisen viranomaisen toimintaa.
– Virossa viranomainen pyrkii löytämään ratkaisuja, kun Suomessa taas ennakkoon hädin tuskin annetaan tietoja ja sitten päätösprosessi vasta voidaan ratkaista asia joko kyllä tai ei.