Mikä ihme saa rymättyläläisen kalastajan puurtavan hyisellä merellä kuukausitolkulla joka päivä ja joka ikinen yö? Mikä saa kärsämäkeläisen lypsykarjatilallisen luomaan kymmenien vuosien selviytymisstrategian? Mikä ihme saa kauhajokelaisen urakoijan korjaamaan koneita kädet piessä, silloin muut sytyttelevät juhannuskokkojaan?
”Se on se yritteliäisyys”, sanotaan. Ja hevonkukkua. Yrittäminen on fraasi, jonka avulla ihminen voidaan pudottaa yhteiskunnallisen tukiverkon ulkopuolelle. Kun nuorimies pani yhden miehen rakennusyrityksen pystyyn, hänelle kerrottiin sudenkuopista. Siihen asti hän oli nauttinut kuukausipalkasta, kesälomista, naurettavista pekkasista, sairauslomien turvasta ja ennen kaikkea yhteiskunnan tarjoamasta tukiverkosta.
Vastaus suomalaiseen yritteliäisyyteen on halu luoda oma menestystarina. 23-vuotiasta ei estelty luomaan omaa menestystarinaa, jos hänellä kerran siihen on usko. Reilun kahden vuoden aikana hän on luonut mainetta taitavana ja ahkerana käsityöläisenä, mutta siitä on vielä matkaa menestykseen.
Minkä hinnan yrittäjä maksaa jättäydyttyään kaiken ulkopuolelle. Toimittajakollegani postasi Facebookiin, että enää puolet ensi kuun ennakoista ja YEL:stä hankkimatta. Hän osui tässä ytimeen. Kuinka suuri osa työstä tehdään valtion kassaan, saamatta sieltä kuitenkaan vastinetta? Kun kaverini joutui työttömäksi, hän ei saanut korvausta kuin 500 euroa kuukaudessa. Koska hän oli muka yrittäjä. Pöytälaatikossa vuosia maannut harrastustoimintaa pyörittänyt pikkufirma, jolla ei ole ollut enää mitään toimintaa, pudotti hänet yrittäjien paaria-kastiin.
Miksi sitten monia yrittäjiä kadehditaan? Miksi heidät mielletään bemarilla hurjasteleviksi ökyilijöiksi, vaikka tilanne on toisin? Yrittäjä toteuttaa unelmaa itsenäisestä elämästä ja rakentaa oman elämänsä menestystarinaa. Olkoonkin, että se on usein harhaa. Moni yrittäjä tarpoo verottajan ja velkojen kurimuksessa saavuttamatta koskaan unelmaansa. Yrittäminen vaatii suunnitelmallisuutta, monialaosaamista raakaa työtä ja myös tuuria. Se ei ole helppoa.
Kun vierailin Kärsämäellä Kopolan tilalla, jouduin lopettamaan haastattelun kahden tunnin jälkeen. Se ajatusten flow, mitä ison lypsykarjatilan isäntä pääni täytti, huumasi minut. 25 vuotta pitkä kehitystarina oli uskomaton kuulla, mieltää ja kirjoittaa. Kalastaja Aaltosen pienet tulot ja kova puurtaminen, eivät monelle kelpaisi. Moni nauttisi kernaasti vain niistä kesäaamuista, jolloin rysä on täynnä kesäauringossa välkkyviä hopeakylkiä tai verkot pullollaan pulleaa suomukalaa.
Suomen menestystarina on sama kuin yrittäjien menestystarina. Yhteiskunnan velvollisuus on helpottaa työn tekemistä ja menestystarinoiden luomista, eikä sosialisoida. Yrittäjä ei ole kirosana, jota pitää kupata.
Maaseudulla törmää usein mitä merkillisimpiin liikeideoihin. Osa luo menestystarinaa, osa ei, mutta hullua luovuutta piisaa.
Siunattu hulluus ja vanha viisaus kulkevat käsi kädessä. Ilman niitä ei oman elämän menestystarinoita synny.
Hannu Koivisto on vapaa toimittaja ja entinen sikafarmari.