– Siirtyminen lajista toiseen voi tarjota viruksille uuden elinympäristön. Suuret muutokset maapallolla, kuten ilmastonmuutos tai globalisoituminen, vaikuttavat virustautien leviämiseen, kertoi zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta Tieteen päivillä Helsingissä.
Hän tutkii muun muassa Suomen Akatemian rahoituksella niveljalkaisten, hyttysten ja puutiaisten levittämiä taudinaiheuttajia, arboviruksia, ja niiden aiheuttamia tauteja kuten dengue-kuumetta.
Uudet eläinkunnasta lähtöisin olevat virustaudit nähdään yhtenä ihmiskunnan suurimmista terveysuhkista.
– Tuhansilla eläinlajeilla on omat viruksensa, joista useimmat eivät tartu ihmiseen, eräät aiheuttavat tauteja, ”zoonooseja”, mutta ihminen on niille umpikuja, kuten rabieksen, myyräkuumeen tai puutiaisaivokuumeen kohdalla. Toisinaan virus pystyy muodostamaan pidempiäkin tartuntaketjuja, kuten MERS sekä ebola ja sopivissa olosuhteissa siirtymään pysyvästi ihmisiin kuten HIV, Vapalahti selventää.
Influenssavirukset ovat merkittävimpiä ihmisten infektioita.
– Influenssavirusten luontaisia säilömöitä ovat erityisesti vesilinnut, joista uusia muotoja voi levitä ihmisiin ja muihin eläimiin, kertoi virusopin professori Ilkka Julkunen Turun yliopistosta. Hän tutkii Suomen Akatemian rahoituksella, miten ihmisen immuunipuolustus aktivoituu lintu-, kausi- ja pandeemisen influenssainfektion aikana.
Hänen mukaansa influenssaviruksen aiheuttamaa pandemiaa on erittäin vaikea pysäyttää.
– Esimerkiksi vuoden 2009 sikainfluenssapandemia levisi Kaliforniasta tehokkaasti ympäri maailman, Kiinaa, Tulimaata ja Utsjokea myöten, mutta toisaalta se edisti merkittävästi globaalia valmistautumista uusiin pandemioihin ja muihin mikrobiuhkiin. Kertyneen tutkimustiedon pohjalta voitaneen kehittää entistä parempia influenssan ehkäisy- ja hoitokeinoja, Julkunen arvioi.
– Viruksia on tähtitieteellinen määrä, ja ne ovat miljardien vuosien aikana muovautuneet sattumanvaraisten mutaatioiden kautta, kertoi puolestaan akatemiatutkija Minna Poranen Helsingin yliopistosta. Hän selvittää Suomen Akatemian rahoituksella RNA-virusten toimintaperiaatteita.
Porasen mukaan sattumanvarainen otos virusfääristä osoittaa, että virusten rakenteellinen monimuotoisuus on hyvin rajoittunut.
– Tästä seuraa, että virukset voidaan rakenteellisten ominaisuuksien perusteella luokitella ryhmiin, joiden jäsenet todennäköisesti polveutuvat yhteisestä kantaviruksesta, kuten esimerkiksi adenovirus ja bakteerivirus PRD1, Poranen totesi.
Hän korosti, että virusten ja solujen geeniaineksen sattumanvarainen sekoittuminen muovaa jatkuvasti elollista luontoa ja on ollut tärkeä tekijä elämän kehittymisessä.