[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”dystopia-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Joukko amerikkalaisia pankkiireja laski toukokuun alussa, että koronakriisi tekee maailmantalouteen Japanin kokoisen loven. Japanin bruttokansantuote oli viime vuonna runsaat neljä tuhatta miljardia euroa.
EU-komissio puolestaan arvioi samoihin aikoihin, että EU:n talous kutistuu tänä vuonna 7,4 prosenttia. Se merkitsee, että unioni menettää tuhatkolmesataa miljardia euroa.
Komission arviossa Suomen talous kutistuu vähemmän kuin keskiarvomaan eli 6,3 prosenttia, siis 18 miljardia euroa. Se tarkoittaa, että meistä jokainen köyhtyy reilut kolme tuhatta euroa. Vastaavia lukuja on esittänyt valtiovarainministeriö, joka on laskenut, että yhteinen velkataakka kasvaa 20 miljardilla eurolla.
Nämä ovat vasta hyviä arvauksia. Ei kukaan tiedä tarkkaan, mitä tapahtuu. Koronavirus toimii odottamattomasti, ja vaikka taloutta juuri nyt avataankin ympäri maailman, syksyllä voi seurata uusi sulkemisten aalto.
Ennusteisiin jätetäänkin yleensä iso haarukka. Eri laitosten mukaan Suomen talous sukeltaa 5–13 prosenttia sen mukaan, toteutuuko optimistinen vai pessimistinen arvio. Jotain tilanteesta kertoo, että viiden prosentin romahdusta joudutaan pitämään optimistisena.
– Suurin huoli on se, miten kauan kuoppa kestää, sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan ekonomisti Sanna Kurronen Nykypäivälle.
”Kuoppa” tarkoittaa talouskäyrää, joka on maaliskuusta lähtien kaatunut jyrkästi oikealle alas. Vielä on epävarmaa, lähteekö se yhtä jyrkästi myös ylös, mutta todennäköisempää on, että käyrä muodostaa U-kirjaimen tai W:n.
Kurrosen mukaan lyhyessä kriisissä pääomaa ei ehdi tuhoutua valtavia määriä.
– Ihmiset ovat lomautettuina ja he saavat tukia. Kriisi ei murenna rakenteita eikä konkursseja tule hirvittävää määrää.
Hän sanoo, että ongelmat kasvavat siinä vaiheessa, kun kriisi ulottuu kunnolla teollisuuteen. Toistaiseksi se on iskenyt pahimmin palvelualoille.
EU-komissio osoittautuu optimistiksi: se ennustaa, että ensi vuonna koronakriisi ohitetaan ja talous kasvaa jo 6,1 prosenttia eli melkein yhtä paljon kuin se tänä vuonna putoaa. Lähtötaso on toki matalampi, joten vanhoihin lukemiin ei vielä 2021 päästä.
Kiintoisaa on, että Suomessa kasvu jää komission mielestä vain 3,7 prosenttiin. Se on selvästi heikoin luku koko EU:ssa ja ylivoimaisesti heikoin euroalueella.
Komissio löytää useita selityksiä Suomen heikolle suorituskyvylle.
Ensinnäkin se ennustaa, että kotitaloudet varovat kuluttamasta rahaa ja keräävät sitä mieluummin sukanvarteen. Tämä koskee niitäkin koteja, joissa tulot pysyvät entisellään.
Toiseksi Suomen vienti kutistuu enemmän kuin tuonti, ja se myös palautuu hitaammin, komissio ennustaa.
– Vienti palautuu, kun Suomen kauppakumppanit toipuvat, mutta se tapahtuu vähitellen.
Kolmas syy ovat komission mukaan palkankorotukset, joista ehdittiin sopia ennen koronakriisin alkua.
Komissio huomauttaa myös, että Suomen voimassa oleva hallitusohjelma lisää julkisia menoja. Koronanvastaiset toimet lisäävät niitä.
– Tämä lisäkuorma painaa vuoden 2020 budjetissa, jossa on jo lisätty menoja, koska on pantu toimeen vuosien 2019–2023 hallitusohjelmaa, komissio kirjoittaa.
Opposition suunnalta on esitetty, että Suomen hallitusohjelma pitää kirjoittaa uudelleen. Pääministeri Sanna Marin (sd.) ei toistaiseksi avannut ohjelmaa vaan todennut, että sitä pohditaan syksyn budjettiriihessä.
Se kannattaa huomata, että hallitusohjelma on jo mennyt uusiksi valtion tulojen osalta. Hallitushan suunnitteli, että se kattaa menolisäykset korottamalla veroja. Nyt on käynyt selväksi, että vaikka veroja korotettaisiin, valtion tulot jäävät alle menojen ja erotus pitää kattaa ottamalla suuri määrä velkaa.
Hallitusohjelmassa esitetään muun muassa sosiaaliturvan ja terveydenhoidon parannuksia, luonnonsuojelun rahoituksen lisäämistä, perhevapaiden parannuksia, tutkimuksen lisäämistä sekä kulttuurin ja liikunnan rahoituksen nostamista.
SDP:n tuleva ex-puheenjohtaja Antti Rinne on useaan otteeseen puolustanut viime vuonna sovittuja menoeriä.
SDP valitsee Sanna Marinin puheenjohtajakseen puoluekokouksessa, joka alkaa 22. elokuuta (jos koronarajoitukset eivät estä kokouksen järjestämistä). Tuolloin käydään parhaillaan ensi vuoden budjettineuvotteluja, ja valtiovarainministeriö on elokuun alussa jättänyt oman ehdotuksensa. Muut ministeriöt yrittävät parhaansa mukaan puolustaa omia menolisäyksiään VM:n kurilinjaa vastaan. Näin ainakin normaalioloissa tapahtuu.
Jos Rinne saa pidettyä päänsä ja SDP onnistu torjumaan leikkauksia, hän saa ehkä jätettyä puumerkkinsä valtion tulevien vuosien rahankäytölle – siitäkin huolimatta että joutui ikävällä tavalla luopumaan pääministerin tehtävästä. Nykyinen ohjelma onkin Rinteen käsialaa, hänhän oli pääministerinä vuosi sitten, kun ohjelma kirjoitettiin ja hänen hallituksensa aloitti.
Rinteen perustelut kuulostivat sinänsä johdonmukaisilta.
– Jos talous sakkaa, täytyy elvyttää, eikä tehdä menonleikkauksia, jotka vahingoittavat ihmisten arkea monin tavoin, hän sanoi Maaseudun Tulevaisuudessa toukokuun alussa.
Ajattelu edustaa niin sanottua keynesiläisyyttä, jossa hyvinä aikoina valtio säästää ja huonoina kuluttaa. Tosin Suomen valtio ei ole säästänyt sitten vuoden 2007, joten keynesiläiset hyveet ovat toteutuneet vain kulutuksen osalta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590651668385{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”dystopia-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Elvytystä kannattavat kaikki puolueet, mutta erimielisyyttä syntyy siitä, mitä elvytys oikeastaan tarkoittaa. Siitä ollaan toki yhtä mieltä, että elvytyksessä julkinen valta käyttää tavallista enemmän rahaa, jotta talous kääntyisi nousuun.
Sen sijaan eri mieltä ollaan siitä, elvyttävätkö taloutta vaikkapa asiakasmaksujen vähennykset (hintalappu 45 miljoonaa euroa) tai luonnonsuojelun rahoituksen lisääminen (46 miljoonaa euroa). Yksi elvytyksen ajatus näet on, että valtion käyttämä raha maksaa itsensä aikanaan takaisin lisääntyneinä verotuloina.
”Elvytyksenkään nimissä ei pidä aloittaa vääriä hankkeita. Ei kannata rakentaa siltaa pellolta pellolle, vaikka se työllistäisi.”
Ekonomisti Vesa Vihriälän johtama työryhmä, joka pohti, miten Suomi pääsee ulos kriisistä, toteaa raportissaan, että elvytyksen pitää lisätä kysyntää lyhyellä aikavälillä ja vahvistaa talouden suorituskykyä pitkällä aikavälillä. Ryhmän mielestä valtion kannattaa käyttää rahaa teiden ja junaratojen rakentamiseen ja korjaamiseen. Kasvukeskuksiin voisi rakentaa asuntoja.
Ryhmä toteaa myös, että ympäristö- ja ilmastopolitiikan edistämiseen kannattaa ehkä käyttää rahaa, samoin energiatehokkuuden lisäämiseen.
– Olennaista on, että valitut ”vihreän elvytyksen” toimet ovat vaikuttavia ja siten käynnistettäviä, että ne tukevat talouden toimintaa kohtuullisen nopeasti, ryhmä kirjoittaa raportissaan.
Kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) sanoo, että elvytyksellä täytyy aina olla alku ja loppu. Elvytykseen voidaan lukea monenlaiset tulevaisuuteen suuntaavat panostukset, samoin kuin veronkevennykset ja palvelusetelit, mutta niiden tulee olla väliaikaisia.
– Jotta ne voidaan lukea elvytykseksi, ne eivät voi olla pysyviä.
Tarkkaa ajankohtaa koronaelvytyksen päättymiselle ei Lepomäen mielestä voi asettaa, mutta sen sijaan hallituksen pitää pystyä esimerkiksi budjettiriihessä perustelemaan jokainen menolisäys.
– Elvytyksenkään nimissä ei pidä aloittaa vääriä hankkeita. Ei kannata rakentaa siltaa pellolta pellolle, vaikka se työllistäisi.
Lepomäki sanoo, että vuoden takaisen hallitusohjelman menolisäyksistä ainakin puolet oli jotain muuta kuin todellisia tulevaisuusinvestointeja, vaikka niitä sen nimisinä markkinoitiin.
– Koulutuspanoksetkin luetaan tulevaisuusinvestoinneiksi, ja mehän toki tuemme koulutusta, mutta sillä logiikalla voidaan koko opetusministeriön budjetti lukea elvytykseksi.
Hän kertoo olevansa huolissaan siitä, että hallitus ei ohjelmaa laatiessaankaan valmistautunut uudistamaan rakenteita. Hallitus tosin asetti tavoitteekseen julkisen talouden tasapainottamisen vuoteen 2023 mennessä, mutta kun valtiovarainministeriö laski hallituksen menolisäysten vaikutuksia, selvisi, että alijäämä kasvaa. Vuonna 2023 se olisi 5,3 miljardia euroa vuodessa, eikä siis lähelläkään tasapainoa.
– Tämä oli siis tilanne ennen koronakriisiä, Lepomäki sanoo.
Kokoomus on laatinut ehdotuksiaan koronakriisin ylittämiseksi, mutta exit-ohjelman valmistelu oli kesken Nykypäivän mennessä painoon.
Jo aiemmin kokoomus on ehdottanut erilaisia yrittäjätukipaketteja ja vaatinut, että tie- ja rataverkoston korjaustöitä kiirehditään. Puolue on arvostellut hallitusta ravintolatuen hitaasta toimeenpanosta ja pohtinut palvelusetelien käyttöä. Puolue aikoo ehdottaa kotitalousvähennyksen laajentamista sekä erityistä ”supervähennystä”, joka tähtää siihen, että ikäihmisillä olisi palvelusetelityyppinen mahdollisuus ostaa palveluita kotiin.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590651668385{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”dystopia-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Sanna Kurronen sanoo, että hallituksen pitää ilman muuta kirjoittaa uudelleen ohjelmansa. Hänen mielestään viime vuonna suunnitellut ”tulevaisuusinvestoinnit” olivat puhtaita menolisäyksiä.
Yhtä menolisäystä hän tosin kannattaa, oppivelvollisuuden pidentämistä. Hän sanoo, että on eri mieltä kuin esimerkiksi kokoomus, joka haluaa säilyttää sen nykyisellään.
– Suomalaisten koulutustaso laskee. Jos halutaan luoda kasvuedellytyksiä, sitä pitää nostaa, Kurronen sanoo.
Veronkorotuksilta ei voida välttyä, hän sanoo. Pohdintaa synnyttää lähinnä se, mitä veroja korotetaan.
Kurronen sanoo, että tuloverot ovat erityisen haitallisia, koska ne vähentävät työn tarjontaa.
– Ekonomistien suosikki on kiinteistövero, joten ensimmäisenä laitan listalle sen korotuksen.
Veronkorotuksia ennustaa myös Vihriälän työryhmä. Ryhmä kehottaa korottamaan kiinteistöveroa siksi, että sitä ei voi kiertää. Toinen perustelu kuulostaa yllättävältä: kiinteistövero ei rasita nuoria vaan kohdistuu vanhoihin ihmisiin, joten sitä kannattaa suosia.
Kuulostaa melkein ikäsyrjinnältä, mutta Vihriälän ryhmä katsoo, että koronavelan maksavat takaisin nuoret, tavalla tai toisella. Se toteaa, että tulevien sukupolvien taakka muodostuu liian suureksi, joten niiden asemaa pitää helpottaa.
Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys, ryhmä sanoo. Velka kasvaa ja bruttokansantuote putoaa, mutta eläkkeet eivät jousta. Perustuslaki suojaa niitä, joten melkeinpä ainoa keino on korottaa työssäkäyvien eläkemaksuja.
Nuoret myös äänestävät laiskemmin kuin eläkeläiset.
– Siksi ikääntyneiden edut ovat vahvasti esillä poliittisessa keskustelussa etenkin vaaliaikoina.
Vihriälän ryhmä ehdottaakin, että eläkeläisten raippavero otetaan käyttöön, siis isotuloisille eläkeläisille suunnattu lisävero.
– Se keventää nuorten maksutaakkaa eikä juuri heikennä kannusteita työntekoon.
Etenkin nuoria koskee yksi Vihriälän ryhmän taatusti kiistanalaisimmista ehdotuksista.
”Ainahan on ollut ruhtinaita, jotka lisäävät kolikoihinsa arvotonta metallia.”
Vihriälän ryhmä muistuttaa, miten 1990-luvun lamassa työllisyys ja tuotanto jäivät pitkäksi ajaksi ”potentiaalinsa alapuolelle” eli suuret joukot jäivät työttömiksi eikä talous kasvanut niin nopeasti kuin se olisi voinut. Tähän tautiin löytyy onneksi lääke: palkkojen alennus.
– Yksi osa tarvittavaa resilienssiä (palautumiskykyä) on palkkojen joustavuus alaspäin, Vihriälän ryhmä toteaa.
Tästä asiasta sopivat työmarkkinat, eikä valtio voi suoraan vaikuttaa palkkoihin. – Tämä kävi hyvin ilmi neuvotteluissa ns. kilpailukykysopimuksesta edellisellä hallituskaudella. Tästä huolimatta ongelmaa ei voi sivuuttaa.
Koska Suomi kuuluu EU:hun ja euroon, maamme kohtaloon vaikuttavat myös eurooppalaiset korjausliikkeet. EU-maat ovat jo sopineet muun muassa 540 miljardin suuruisesta pelastuspaketista, mutta vielä yritetään luoda erityistä elvytysrahastoa. Italia haluaisi, että sen koko olisi 1 500 miljardia euroa.
Euroopassa on kuitenkin vaikeaa löytää sopua rahankäytöstä, mistä yhtenä osoituksena toimii Euroopan keskuspankin ympärillä käytävä kiista.
EKP on eurokriisistä lähtien hankkinut markkinoilta valtioiden velkakirjoja, vaikka tarkkaan ottaen se ei saisi näin tehdä. EU:n perussopimuksen artikla 123 kieltää euromaiden keskuspankkirahoituksen, mutta sääntöä on kierretty siten, että EKP hankkii velkakirjoja vapailta markkinoilta, eikä siis suoraan valtioilta.
Vuodesta 2015 lähtien EKP on ostanut julkisen sektorin velkapapereita 2,2 biljoonalla eurolla. Saksa on vastustanut toimia, koska se katsoo, että säästäväiset maat kärsivät tuhlaavaisten maiden kustannuksella.
Osto-ohjelmaa on tarkoitus kiihdyttää koronakriisin aikana, jotta valtiot turvaavat rahoituksensa. EKP on jo julkistanut 750 miljardin euron osto-ohjelman.
Toukokuussa Saksan perustuslakituomioistuin kuitenkin katsoi, että EKP ylittää valtuutensa. Karlsruhessa sijaitsevan tuomioistuimen mielestä Saksa ei voi osallistua EKP:n ohjelmiin, koska ne ovat Saksan perustuslain vastaisia.
EKP ilmoitti heti, ettei se taivu vaan jatkaa valtion velkakirjojen hankkimista.
– EKP:n neuvosto kokoontui äsken. Linjamme on selkeä: asialliset hommat suoritetaan, täysin mandaatin mukaisesti, kirjoitti Suomen Pankin pääjohtaja ja EKP:n johtokunnan jäsen Olli Rehn Twitterissä.
EU-komissio pohtii nyt, viekö se Saksan EU-tuomioistuimeen. Komissio katsoo, että EU-tuomioistuimen toimivalta ylittää Saksan perustuslakituomioistuimen toimivallan EU-asioissa.
Kiintoisan lisämausteen kiistaan tuo, että EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on itse saksalainen. Hän väittelee siis kotimaansa tuomioistuimen kanssa siitä, kuka saa päättää yhteisen keskuspankin asioista.
Elina Lepomäki katsoo, että Saksan tuomioistuimen päätös oli ennen kaikkea näpäytys Saksan hallitukselle. Hallitus ei olisi ollut hereillä ja valvonut Saksan etuja euroalueen rahapolitiikassa. Tästä syystä maan hallitus joutuu suhtautumaan vakavasti Karlsruhen linjaukseen.
– Jos se lakaistaan maton alle, se saattaa herättää frustraatioita ja vahvistaa AfD:tä (Vaihtoehto Saksalle -puoluetta), joka on ollut paitsiossa kriisin aikana.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1590651668385{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”dystopia-04″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Keskuspankki voi käyttää epätavallisempiakin keinoja. Se voi vaikkapa antaa valtioiden velkoja anteeksi. Keskuspankki siis ensin loisi rahaa lisäämällä nollia tai muita numeroita taseeseensa, lainaisi tämän rahan valtioille mutta ei pyytäisi niitä takaisin.
Keino kuulostaa niin hyvältä, että siihen tekisi mieli turvautua normaalioloissakin, mutta niin ei yleensä tehdä. Syynä on, että se tuottaa inflaatiota.
Juuri nyt inflaatio tuntuu peloista pienimmältä. Sanna Kurronen sanookin, että tässä tilanteessa velkojen anteeksianto voisi toimiakin. Pitkällä aikavälillä kannattaa olla varovainen.
– Houkutus voi käydä liian suureksi, kun todetaan, ettei inflaatiota tullutkaan, että kokeillaanpa uudelleen. Vaarana on, että menetämme luottamuksen rahaan ja keskuspankkiin.
Kurronen muistuttaa, että maailmassa on melko tuore keksintö, että keskuspankki pitää yllä rahan arvoa.
– Ainahan on ollut ruhtinaita, jotka lisäävät kolikoihinsa arvotonta metallia.
Keskuspankki voisi käyttää myös ”helikopterirahaa” eli jakaa käteistä suoraan kansalaisille. Tätä muistuttaa opetusministeri Li Anderssonin (vas.) ehdotus, jonka mukaan Suomen valtio lahjottaisi kansalaisille sadan euron palvelusetelin, jota voisi käyttää vaikkapa parturiin tai ravintolaan. Erona on, että valtio ottaisi rahan budjetistaan eikä loisi sitä tyhjästä keskuspankin tapaan. Seuraus olisi, että valtion velkataakka kasvaisi.
Kurronen löytää useita huonoja puolia palvelusetelistä. Se jaettaisiin kaikille, myös niille, jotka eivät sitä tarvitse. Setelille syntyisi jälkimarkkinat eli joku myisi satasen seteliä vaikkapa hintaan 80 euroa. Järjestelmän luominen maksaa.
– Jos pitää jakaa rahaa, jaetaan sitten rahaa eikä mitään seteleitä.
Näin jossain tehdäänkin. Yhdysvalloissa presidentti Donald Trump on jo lähettänytkin kansalaisille 1 200 dollarin shekin. Hongkong jakoi asukkailleen saman verran.
Elina Lepomäki ennustaa, että euroalue päätyy keskuspankkivelkojen anteeksiantoon. Hän muistelee kirjoittaneensa jo kymmenen vuotta sitten, että ainoa tie ulos finanssikriisistä on perustaa Euroopan roskapankki. Ja nyt, toukokuun alkupuolella, kansainväliset uutistoimistot kertoivat, että Brysselissä ja Frankfurtissa ehdotellaan roskapankkia.
– Jos on ollut viisi vuotta hereillä, tietää kyllä, mitä tapahtuu. Siinä on vissi logiikka, että lainat on ostettu kansallisiin keskuspankkeihin eikä EKP:n taseeseen.
Hän arvelee, että peruuttaminen on myöhäistä ja että tämä on ainoa tie ulos kriisistä.
– Meidän täytyy säilyttää sosiaalinen ulottuvuus jopa euron kustannuksella mutta ei missään nimessä toisin päin. Ei kannata ripustautua euron rippeisiin, jos EU muuten uhkaa hajota tai rauha menetetään.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]