Kevään viimeinen Helsingin yliopiston Yliopistolainen-lehden numero käsittelee tutkijoiden saamaa epäasiallista ja häiritsevää palautetta. Avaintekijä vihan torjunnassa olisi yhteisön jäsenten toisilleen antama tuki, ei vihapuheeseen alistuminen, eikä pahimmassa tapauksessa aikanaan vaikeneminen.
Terrorismia, rasismia ja maahanmuuttokeskustelua tutkinut Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa työskentelevä Karin Creutz on saanut tuta, mitä on joutua vihanpidon kohteeksi. Välillä häntä on syytetty terrorismin hyväksymisestä. Varsinainen myräkkä syntyi, kun hän puolusti MV-lehden vangitun perustajan Ilja Janitskinin ihmisoikeuksia.
Creutzin saamat viestit liittyvät aina hänen esiintymisiinsä julkisuudessa: ”Ajoittain tuleekin väsymys ja tunne, ettei jaksaisi antaa haastattelua, kun tietää, mitä siitä seuraa. On väärin jättää tutkijat yksin ottamaan iskuja, kun samalla yliopisto toivoo, että esiinnymme julkisuudessa. Kyse on jossain mielessä myös työhyvinvoinnista.”
Vaarallista on kuitenkin vaieta. Jotkut hänen kanssaan samojen aihepiirien parissa työskentelevät kollegat ovat lakanneet kommentoimasta tutkimustaan mediassa. Creutz itse olisi kaivanut nuorempana keinoja analyyttisen etäisyyden ottamiseen. Kun osaa katsoa asiaa ilmiönä, se ei tukeudu omaan elämänpiiriin eikä sitä ota samalla tavalla itseensä.
Osa tutkijoille lähetetyistä viesteistä kertoo muiden turhautumisesta, taloudellisista ongelmista ja politiikan luonteen muuttumisesta. Painostavimpana Creutz on kokenut joidenkin virkamiesten suhtautumisen hänen tutkimustyöhönsä.
Radikalisoituminen ja ekstremismi ovat vahvasti politisoituneita aiheita, joiden tutkiminen ei miellytä kaikkia. Hänen kannanottonsa kertoo, että kaikki aggressiot eivät suinkaan tule pimennosta, vaan julkisina kommentteina, jonka esittäjä halua myös itse näkyville.
Ravintotietous herättää vihaa
Paljon esillä vuosikymmenten ajan ollut ravintotieteiden professori Mikael Fogelholm kertoo aluksi suuttuneensa solvausviesteistä, mutta tuntee nykyään vain kyllästyneensä eri mieltä kanssaan oleviin. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta miksi käydä asiattomin sanakääntein toista vastaan.
Jo 1990-luvun alussa hänen väitöskirjansa hermostutti lisäravintokauppiaat. Vuonna 2007 hänen kimppuunsa käytiin, koska hän edusti joidenkin mielestä väärää poliittista puoluetta. Tuolloin hiilihydraatteja vieroksuvat karppaajat tukkivat hänen sivustonsa. Kun Fogelholm sulki sivunsa, panettelu levisi muille foorumeille.
– Kriitikot harvemmin haluavat keskustella. He vain haluavat kertoa minulle, että olen väärässä… Natsivertaukset eivät koskaan tunnu hyvältä, eikä se, että minun sanotaan murhaavan hitaasti suomalaisia lapsia. Myös väite, että valehtelen, koska margariiniteollisuus on lahjonut minut, on aika kova syytös. Ruokavalio on muodostunut joillekin identiteettikysymykseksi. Jos arvostelen sitä, sohaisen heidän ydintään, Fogelholm toteaa.
Nykyään Fogelholm saa varsin vähän asiattomia tai aggressiivisia viestejä. Niihin hän ei vastaa. Hän välttää keskustelupalstoja tai foorumeita, joilla tietää keskusteltavan ravitsemuksesta. Nettisurffailun ja satunnaisten artikkelien lukemisen jälkeen monet pitävät itseään professorin tasoisena asiantuntijana.
– Nettipalstoilla esiintyvät kommentit eivät edusta mitään keskimääräistä mielipidettä. Niitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ne menisivät henkilökohtaisuuksiin. Henkilöön käydään, kun ei osata argumentoida.
”Älä ole kollegalle susi”
Haastattelut kirjoittanut Yliopistolainen-lehden päätoimittaja Reetta Vairimaa vetoaa yliopistoväkeen, jotta työyhteisön sisällä syntyisi nykyistä enemmän kollegiaalista tukea. Tehty tutkimus kertoo, että vihaista viestintää tapahtuu varsin yleisesti, jopa kasvotusten.
”Emeritusprofessori saarnaa kahvihuoneessa, että minut pitäisi panna viralta, koska esitän julkisuudessa joihinkin alan eturyhmäintresseihin sopimattomia näkökulmia”.
”Onneksi vähän, mutta asiaton palaute jättää lähes ikuisen jäljen.”
”Osa akateemisesta henkilökunnasta kohtelee hallintoa kuin palkollista, joita pitää aina sopivasti sivaltaa, että tietävät paikkansa.”
Sivistyksen tyyssija kaipaa selviä käyttäytymiskoodeja ja niiden noudattamista.