Henna Vilppu tarkastelee väitöskirjassaan yliopisto-opiskelijoiden oppimisen säätelyä ja tekstin prosessointia. Tutkimuksen kohteena ovat lääketieteen ja luokanopettajakoulutuksen opiskelijat.
Väittelijän mukaan aihe on ajankohtainen, sillä tiedon lisääntyessä ja muuttuessa yhä nopeammin ei kaikkea työssä tarvittavaa tietoa voida millään oppia yliopisto-opiskelun aikana.
– On yhä tärkeämpää oppia ajattelemaan itsenäisesti, huomaamaan aukkoja omissa tiedoissaan ja päivittämään tietojaan. Oman oppimisen säätely ja tekstien tehokas prosessointi ovat tärkeitä valmiuksia, jotka opiskelijoiden tulisi saavuttaa, Vilppu sanoo väitöstiedotteessaan.
Itsesäätelyllä tarkoitetaan oman toiminnan ohjaamista, reflektointia ja arviointia sekä mukauttamista muuttuvissa tilanteissa. Usein se nähdään paitsi tehokkaan oppimisen ehtona, myös asiantuntijan toiminnan keskeisenä ominaispiirteenä.
Tuen tarpeessa olevat pitäisi tunnistaa nykyistä paremmin
Tulokset osoittavat, ettei opiskelijoiden sitoutumista opiskeluun usein voi tiivistää yhteen strategiaan, vaan ennemminkin opiskelijat tuntuvat yhdistelevän erilaisia strategioita opiskelussaan.
Opiskelija saattaakin hyödyntää oppimisen itsesäätelyä, mutta samanaikaisesti hakea tukea oppimisen säätelyyn myös opettajalta tai oppimateriaalista. Ulkoinen säätely saattaakin toimia tehokkaana selviytymisstrategiana kognitiivisesti raskaissa koulutusohjelmissa, joissa opittavia sisältöjä on runsaasti.
Vaikeudet oppimisen säätelyssä näyttävät olevan lähes poikkeuksetta yhteydessä heikkoon opintomenestykseen.
– Kyselylomakemittareiden käyttö yksilötason tarkasteluihin voisi auttaa tunnistamaan yksilöllisiä oppimisstrategioita ja siten tuen tarpeessa olevia opiskelijoita. Näin ne voisivat paremmin palvella sekä opiskelijoiden että opinto-ohjauksen tarpeita, Vilppu pohtii.
Opintoihin perehdyttäminen tärkeää
Väitöstutkimus osoittaa, että monimutkaisten tieteellisten sisältöjen oppimista voitaisiin tukea kiinnittämällä huomiota korkealaatuisiin oppimateriaaleihin ja teksteihin sekä muuhun oppimisympäristön antamaan tukeen.
– Yliopisto-opintojen alku saattaa olla monelle kuormittavaa, sillä lukio- ja korkeakouluopintojen erilaisuus voi olla merkittävä ja lukiossa toimivaksi osoittautuneet opiskelustrategiat eivät välttämättä enää toimi yhtä hyvin. Opiskelijoiden parempi pohjustaminen yliopisto-opiskelun luonteeseen ja vaatimuksiin voisikin olla hyödyllistä, Vilppu sanoo.
Itsesäätelytaitojen kehittämistä ja ”ammattimaiseksi” opiskelijaksi kasvun tukemista jo opintojen alkuvaiheista lähtien voidaan pitää tärkeänä.
Vilpun mukaan työelämään siirtymisen nopeuttamisen ja koulutuksen läpäisyn tehostamisen näkökulmastakin oppimistaitoihin ja niiden tukemiseen voisi olla hyödyllistä kiinnittää huomiota. Myös yliopisto-opettajat tarvitsevat tukea voidakseen suunnitella opiskelijoiden oppimista tukevia oppimisympäristöjä ja arviointimenetelmiä.
– Kaiken korkeakoulutuksen tavoitteena on varustaa opiskelijat niillä ydintiedoilla ja siirrettävillä taidoilla, joita he tarvitsevat menestyäkseen vaativissa asiantuntijatehtävissä. Asiantuntijalta edellytetään kykyä prosessoida suurta määrää usein jopa ristiriitaista tietoa sekä säädellä omaa oppimistaan ja toimintaansa tarkoituksenmukaisesti. Jos näitä taitoja ei opita yliopistossa, niin missä sitten, Vilppu kysyy.
Kasvatustieteen maisteri Henna Vilpun väitöskirja University students’ regulation of learning and text processing – examples from medical and teacher education tarkastetaan Turun yliopistossa perjantaina 1. huhtikuuta.
