HUSin neurokirurgian johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että yli 70 prosenttia lukinkalvonalaiseen aivoverenvuotoon kuolleista ei ollut päässyt neurokirurgiseen hoitoon.
– Neurokirurgisen hoidon kehittäminen ei yksinään riitä vähentämään aivoverenvuotokuolleisuutta merkittävästi, sanovat tutkimuksen vastuututkija, dosentti Ilari Rautalin (vas.) ja pääkirjoittaja, lääketieteen tohtori Aleksanteri Asikainen.
Aivovaltimon pullistuman eli aneurysman puhkeamisesta aiheutuva lukinkalvonalainen verenvuoto (subaraknoidaalivuoto eli SAV) on yksi tappavimmista aivoverenkiertohäiriöistä. Noin kolmannes sairastuneista kuolee kuukauden kuluessa. Potilaan henki voidaan pelastaa vain kiireellisellä neurokirurgisella hoidolla.
Sairaalan ulkopuolista SAV-kuolleisuutta on aiemmin tutkittu lähinnä kaupunkialueilla, joilla neurokirurginen hoito on lähellä. Sen sijaan alueilta, joilta matkaa neurokirurgiseen yksikköön on satoja kilometrejä, tietoa ei ole ollut.
JAMA Network Open -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuri osa SAV-kuolemista tapahtuu ilman neurokirurgista hoitoa ja miten etäisyys neurokirurgiseen yksikköön vaikuttaa tähän osuuteen. Aineisto kattoi lähes 13 000 SAV-potilasta vuosilta 2001–2017 Suomen ja Uuden-Seelannin 41 sairaanhoitopiiristä.
Tutkimuksessa olivat poikkeuksellisesti mukana myös ne potilaat, jotka kuolivat äkillisesti ennen sairaalaan pääsyä.
Neurokirurgisen hoidon kehittäminen ei yksin riitä
Kuukauden kuluessa kuolleista potilaista 71 prosenttia ei koskaan päässyt neurokirurgiseen hoitoon. Osuus oli lähes sama Suomessa ja Uudessa-Seelannissa, mutta oli sitä suurempi, mitä kauempana neurokirurgisesta yksiköstä potilas asui. Suurimmillaan osuus oli Suomen syrjäisillä saaristoalueilla ja Uuden-Seelannin vuoristoalueilla.
– Suurin osa SAV-kuolemista tapahtuu jo ennen neurokirurgista hoitoa. Siksi pelkkä neurokirurgisen hoidon kehittäminen ei riitä, vaan kuolleisuuden vähentäminen vaatii koko hoitoketjun tarkastelua aina terveyskeskusten ja työterveyshuollon ehkäisevästä työstä alkaen, kertoo pääkirjoittaja, Aleksanteri Asikainensanoo.
Kuolemat ennen hoitoa ovat vähentyneet
Tutkimusjakson aikana ilman neurokirurgista hoitoa kuolleiden osuus kaikista SAV-potilaista pieneni Suomessa 20 prosenttia ja Uudessa-Seelannissa 18 prosenttia.
– Kehitys on rohkaisevaa, mutta ennen hoitoa tapahtuvat kuolemat ovat edelleen yleisiä etenkin alueilla, joista matka neurokirurgiseen yksikköön on pitkä. Nämä kuolemat eivät näy sairaaloiden kuolleisuusluvuissa, joten pelkästään sairaalan lukuihin perustuva tarkastelu voi antaa SAV-kuolleisuudesta todellista pienemmän kuvan, Ilari Rautalin toteaa.
– Siksi sairaaloiden SAV-kuolleisuuslukuja vertailtaessa kannattaa olla varovainen ja huomioida myös sairaalan ulkopuolella tapahtuneet kuolemat”, sanoo tutkimuksen vastuututkija.
Asikaisen ja Rautalinin lisäksi tutkimusryhmään kuuluivat Suomesta HUSin neurokirurgi, dosentti Miikka Korja ja Helsingin yliopiston geneettisen epidemiologian professori Jaakko Kaprio. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Aucklandin teknillisen yliopiston National Institute for Stroke and Applied Neurosciences -tutkimuslaitoksen kanssa.