Hallituspuolueet ovat päättäneet, että Yle ei saa indeksikorotusta tänä vuonna. Näin koko kansan äänitorvi jää paitsi noin 6,6 miljoonan euron pottia. Ei tarvitse olla kovin suuri ennustaja arvatakseen, että syytökset ja poru suomalaisen kulttuuriperimän tuhoamisesta ovat pian mediassa.
Ylellä on kieltämättä merkittävä rooli kansanperinteen vaalijana, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt sen lähes yhtä merkittävä rooli kulttuuribisneksen kuristajana. Suomi eroaa muista Pohjoismaista siinä, että olemme ainoa, joka ei ole onnistunut kansainvälistämään sisältötuotantoamme. Populaarimusiikin kohdalla joitakin pieniä onnistumisia on ollut, mutta Ruotsin, Norjan, Tanskan ja jopa Islannin on onnistunut luoda alalle todellisia maailmantähtiä.
Elokuvatuotannossa Ruotsi ja Tanska ovat omaa luokkaansa ja TV-tuotannossa kaikki muut isot Pohjoismaat ovat menestyneet paremmin. Ainoa sisällöntuotannon ala, jolla Suomi on ollut yhtä hyvä tai parempi kuin naapurimme on peliteollisuus. Miksi peliteollisuus on onnistunut siinä, missä muuta sisältöalat eivät?
Yhtenä keskeisenä syynä on se, että peliteollisuus on ainoa sisällöntuotannon ala, jolla Ylellä ei ole merkittävää roolia.
Ylen markkina-asema Suomessa on niin määräävä, että se on onnistunut muokkaamaan sisällöntuotannon tarjonnan itsensä kaltaiseksi. Ylen sopimuskäytännöt ovat myös olleet omiaan takaamaan sen, että pienten tuotantoyhtiöiden resurssit eivät ole riittäneet kansainvälistymiseen.
Iso asiakas on monasti pienille yhtiöille oiva tukijalka laajentumiseen ja kansainvälistymiseen, mutta Yle kohdalla näin ei ole. Pysymällä itse suurena sisällöntuottajana se on pitänyt huolen siitä, että yksityiset tuotantoyhtiöt eivät pääse kasvamaan tarpeeksi isoiksi kansainvälistyäkseen. Olemalla monen yhtiön ainoa iso asiakas se on pitänyt huolen siitä, että tuotantoyhtiöiden ympärille ei ole syntynyt niiden kasvua ja kansainvälistymistä tukevaa ekosysteemiä; palvelutarjoajia kuten tekijänoikeus- ja sopimusjuristeja, rahoittajia, myynnin ammattilaisia ja muita tukihenkilöitä, joiden palveluita hyödyntäen yritykset olisivat kansainvälistyneet.
Suomessa Ylen roolia markkinahäirikkönä ei tunnusteta. Ei, vaikka Yle nostaa kansainvälisten ohjelmien hintoja kilpailemalla julkisella rahalla niiden hankinnasta (esim. Ylen HBO-kaupat, urheilutapahtumat), häivyttämällä mainonnan ja uutisoinnin rajoja (Ylen nyt jo osittain kielletty lotto- ja veikkausyhteistyö) ja näivettämällä mediatalojen uutis- ja viihdetuotantoa (Ylen verkkopalvelut).
Peliteollisuus on kehittynyt irti Ylen ikeestä ja kukoistaa. Tästä voisi ottaa oppia. Yle voisi toteuttaa kaikki julkisen palvelun velvoitteensa myös toimimalla puhtaasti hankintayksikkönä. Jos Yle luopuisi omasta tuotannosta sisällöntuotannon markkinat Suomessa kasvaisivat merkittävästi ja niiden ympärille syntyisi aito yrityksiä palveleva infrastruktuuri. Samalla Ylen tarjoamien sisältöjen laatu paranisi, kun kaikkiin toimintoihin saamekielisistä uutisista saippuasarjoihin saataisiin kilpailutuksen kautta allokoitua parhaat resurssit.
Hallitus on kaivannut radikaaleja ehdotuksia jotta Suomi nousee. Tässä yksi: Ylestä rahasto joka ostaa kaikki palvelunsa. Syntyy säästöjä ja laatu paranee!
Kirjoittaja Eero Iloniemi on yhteiskuntasuhdekonsultti Fipra Finland Oy:ssä.