Vuonna 2012 työ- ja elinkeinoministeriö teetti tutkimuksen, jossa 1258 työpaikalle lähetettiin kaksi yhtä hyvää työhakemusta. Hakemukset olivat lähes identtiset – erona oli ainoastaan hakijan nimi. Toinen hakemus lähetettiin suomalaisella nimellä, toinen venäläisellä.
Tutkimus osoitti, että työnhakijan, jolla on venäläiseltä kuulostava nimi, on kaksi kertaa vaikeampaa päästä työhaastatteluun kuin hakijan, jolla on suomalainen nimi.
Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian professori Inga Jasinskaja-Lahti uskoo, että vielä tänä päivänä tulos olisi kutakuinkin sama.
– En usko, että tässä ilmapiirissä ja ajassa olisi mitään kovin isoa heilahtelua tapahtunut. Kansainvälisistä tutkimuksista selviää, että mitä enemmän hakija poikkeaa kulttuurisesti meistä itsestämme, sitä enemmän syrjintää on. Suomessa saataisiin varmasti hyvin vastaavanlaisia tuloksia, hän sanoo Ylelle.
Ulkomaalaiselta kuulostavia nimiä jopa suomennetaan täkäläiseen kulttuuriin sopiviksi. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston toimistopäällikkö Rainer Hiltunen pitää nimien suomentamista huolestuttavana ilmiönä.
– Surullista, jos ihminen joutuu luopumaan niinkin olennaisesta identiteetin palasta kuin nimestään. Nimellä ei pitäisi olla työnteon kannalta mitään tekemistä, hän sanoo Ylelle.
– Rekrytoinnissa tapahtuva syrjintä on piilotetumpaa kuin muu syrjintä. Siihen puuttuminen on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi työsuhteen aikana tapahtuvaan syrjintään, toteaa Hiltunen.