Koronavirus toi esiin jo yhteiskunnassa piilleen ongelman vanhusten yksinäisyydestä, Ylen haastattelema Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani ja sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari toteaa.
Hänen mukaansa matalan kynnyksen tapaamispaikkojen merkitys on korostunut kriisin aikana.
– Näitä paikkoja on valtavasti alkaen soppakeittiöistä ja mielenterveyskuntoutujien keskuksista ja päättyen erilaisiin kerhotiloihin. Näiden saatavuudesta olisi koronarajoitusten puitteissa hyvä pitää kiinni, Saari toteaa.
Vähäisistä sosiaalisista kontakteista seuraava yksinäisyys on tutkitusti riski terveydelle, kansanterveystieteen professori Jussi Kauhanen kertoo.
– Ennenaikaisia kuolemia yksinäisten joukkoon tulee hieman enemmän kuin ei-yksinäisten. Varsinkin ikääntyneiden yksinäisten ihmisten lisääntynyt kuolemanriski vaikuttaa todelliselta epidemiologisen näytön perusteella, Kauhanen sanoo.
Toisen ihmisen luoma turvallisuus ja kosketus ovatkin traumapsykologin ja psykoterapeutti Soili Poijulan mukaan tärkeitä läpi elämän. Ei-toivotun yksinolon vaikutukset alkavat näkyvät yksilön hyvinvoinnissa jo hyvin lyhyen ajanjakson jälkeen.
– Yksinoleminen alkaa tuottaa jo kahden viikon jälkeen kielteisiä tunteita, masentuneisuutta ja ahdistusta, Poijula toteaa.