Veneilyn määrä on kasvanut Suomessa tasaisesti. Koronakevät kasvatti suosiota selvästi. Heinäkuun alkuun mennessä uusia vesikulkuneuvoja rekisteröitiin jopa neljännes enemmän kuin viime vuonna.
Ylen mukaan Vesiliikenteen vaikutuksia ympäristöön ei kuitenkaan täysin tunneta. Esimerkiksi järvien roskaantumista ei seurata lainkaan.
– Meren roskaantumista on seurattu vuodesta 2012, mutta on vaikeaa sanoa, onko se kokonaisuudessaan vähentynyt tai lisääntynyt. Selvää on, että vesistö roskaantuu eniten kaupunkien läheisyydessä, sanoo Pidä saaristo siistinä -yhdistyksen projektipäällikkö Hanna Haaksi.
Veneilyn suurimmat ympäristöhaitat ovat tämänhetkisen tiedon mukaan rehevöityminen ja kemikalisoituminen, jotka ilmenevät siellä, missä veneitä liikkuu tai seisoo paljon.
Rehevöityminen johtuu esimerkiksi tiskaamisen tai peseytymisen aiheuttamista harmaista vesistä sekä vesistöön päätyvästä käymäläjätteestä.
Käymäläjätteen laskeminen vesistöön kiellettiin lailla vuonna 2005. Ongelmaa ei ole saatu kitkettyä kokonaan pois.
– Veneilijät itse varmasti noudattaisivat kieltoa nykyistäkin tarkemmin, jos imutyhjennysjärjestelmiä olisi tarpeeksi ja ne olisivat aina kunnossa. Useimmiten käymäläjätteet päästetään luontoon, koska seuraavaan toimivaan tyhjennyspisteeseen on liian pitkä matka, Haaksi sanoo.
Kemikalisoituminen on tiettävästi vain merialueiden ongelma. Se johtuu veneen pohjassa käytettävistä antifouling- eli myrkkymaaleista, joiden avulla torjutaan veneen pohjaan kiinnittyvää merirokkoa.
Myrkkymaaleja saa käyttää vain merialueilla. Ne päästävät vesistöön muun muassa kuparia ja sinkkiä.