Vielä 1990-luvun lopussa ampumaratoja oli noin 2 000, nyt noin 650. Monet pienet radat on suljettu ja uusien metsästäjien, etenkin nuorien, on aiempaa vaikeampi päästä harjoittelemaan ampumista.
– Joillakin paikoilla tilanne on katastrofaalinen. Yli 60 prosentin tiputus ampumaratojen määrässä koko maassa näinkin lyhyessä ajassa on aika hurja. Sen pitäisi avata useimpien ihmisten silmät. Lopettamisvaraa ei oikein enää ole, sanoo rata-asiantuntija Lotta Jaakkola Ampumaharrastusfoorumista.
Metsästäjärekisterissä on lähes 370 000 suomalaista. Ammuntaa harrastavissa järjestöissä on Suomessa kaikkiaan 700 000–800 000 jäsentä.
Ampumaratoja on suljettu muun muassa ympäristönsuojelun ja meluhaittojen vuoksi. Lotta Jaakkolan mielestä perusteena ratojen sulkemiseksi käytetään usein ympäristöhaittoja, vaikka niitä voitaisiin ennakolta estää. Todelliset syyt voivatkin Jaakkolan mukaan olla muita.
– Kymmenen metrin syvyydessä oleva pohjavesi voi olla vaarassa. Mutta siihen, että lyijy saavuttaa sen, voi mennä jopa 16 000-210 000 vuotta. Useinkaan ei muisteta kertoa tätä, hän sanoo.
Maakuntakaavan laatimisen yhteydessä voidaan kartalta pyyhkäistä pois kymmeniä ampumaratoja.
– Ehkä se on tämä yleinen ilmapiiri, ympäristölupa-asiat, meluhaitat ja kaikki sellainen. Metsästystä ei ehkä koeta sellaiseksi hyväksytyksi vapaa-ajan harrastukseksi kuin monta muuta harrastusta, arvioi Helsingin riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Paula Laukkanen.