Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Hannu Lintu esitti Talouselämä-lehden haastattelussa elokuun lopulla kärjekkään puheenvuoron suomalaisten sinfoniaorkesterien rahoituksesta. Juttu oli otsikoitu: Hienohelmat herätkää rahankeruuseen.
Lintu haluaa tuoda muualta maailmalta tuttuja yksityisen rahoituksen malleja myös Suomen kulttuurielämään. Hänen mukaansa meillä Suomessa on ”fundamentaali”, periaatteellinen ja tarpeeton vastustus yksityistä rahaa kohtaan.
Kaikki raha kelpaa
Mikkelin kaupunginorkesterin intendentti Nikke Isomöttönen ei allekirjoita väitettä, ettei yksityinen raha orkestereille edes kelpaisi.
– Hannu Lintu ehkä viittaa lähimpään viiteryhmäänsä, taiteilijoihin. Näiden joukossa ehkä on halua pitää kiinni taiteen pyhyydestä, ja silloin kaupallisuus ei tunnu siihen sopivan. Tuotannon ja kulttuurihallinnon puolella rahan, myös yksityisen rahan, tarve taatusti ymmärretään, Isomöttönen sanoo.
Muusikkosukupolvessakin hän uskoo tapahtuneen muutosta.
– Kyllä muusikoillakin nykyään on realistinen käsitys siitä, mitä pitää tehdä menestyäkseen markkinoilla. Ei yksityistä rahaa epäilyttävänä pidetä.
Isomöttösen mielestä oli myös paikallaan, että Lintukin sentään myönsi suomalaisyritysten rahavarojen vähyyden.
– Yritykset ovat pieniä Suomessa ja Mikkelin pienellä talousalueella vielä pienempiä.
Helpommin sanottu kuin tehty
Isomöttönen tuo ripauksen ankeata arjen realismia viitekehykseen myös kuvaillessaan varainhankinnan resursseja pienessä kaupunginorkesterissa.
– On tosi helppo sanoa, että hankkisitte tekin yksityistä rahoitusta. Se vaatii paljon yhteistyösuhteiden suunnittelua, luontia ja ylläpitoa. Se ei ole mahdotonta työtä, mutta aika siihenkin olisi jostakin löydettävä. Talouden kannaltakaan ei intendentin oikeastaan ihan mahdottomasti 500 euron eteen kannata aikaansa käyttää.
Henkilöresursseja yhteistyösuhteiden rakentamiseen ja varainhankintaan ei juuri ole.
– Kun on kaksi ihmistä orkesterin kansliassa, uudet aluevaltaukset ovat silloin vähissä, Isomöttönen toteaa olemassa olevat intendentin ja orkesterisihteerin resurssit selvästi alle miljoonan euron budjetilla toimivassa orkesterissa.
Lahdessa tehdään toisin
Kuten Isomöttönenkin toi esiin, Sinfonia Lahti eli Lahden kaupunginorkesteri on yritysyhteistyön edelläkävijä Suomessa.
Säveltäjä Kalevi Aho mainitsi jo keväällä 2009 orkesteripäivien avajaispuheessaan Lahden, joka oli edellisvuonna koonnut 30 prosenttia budjetistaan omalla rahoituksella (konserttitulot, yritysyhteistyö, tuotemyynti, lahjoitukset), kun muiden suomalaisorkesterien vuoden 2008 budjetista julkisen tuen osuus Ahon mukaan oli noin 85 prosenttia.
– Ei 2008 edes ollut mikään huippuvuosi, Lahden kaupunginorkesterin intendentti Tuomas Kinberg sanoo.
– Koko 2000-luku, jopa 90-luvun puolivälistä yritysyhteistyö on ollut erittäin voimakasta, ilman sitä ei olisi Sibeliustaloakaan. 2008 oli vielä kohtalainen vuosi, mutta sittenhän tässä iski lama päälle, ja se näkyy.
– Ei tällä yksityisellä rahoituksella meilläkään työntekijöiden palkkoja kyetä maksamaan. En näe sitä mahdolliseksikaan, intendentti vähättelee viime vuoden noin 21 prosentin omatulo-osuutta.
Mutta levytystoimintaansa ja kiertueitaan kaikkiaan yli kuuden miljoonan euron vuosibudjetin orkesteri on sillä rahoittanut.
Miksi sitten juuri Lahti ylsi ja yltää yhä ihan toisille osuuksille kuin muut orkesterit? Olisiko yhtenä syynä kaupungin yleinen henki?
Business City Orchestra
Lahden kaupunginorkesteri muuten otti 80-luvun puolivälissä vähäksi aikaa nimekseenkin Business City Orchestra.
– Ei ole ollut pienintäkään ongelmaa, että yritykset olisivat sekaantuneet ohjelmapolitiikkaan tai vaatineet mainoksia lavalle. Yhteistyö on ollut erittäin tyylikästä ja antoisaa, Kinberg kuvailee.
Hänen mukaansa orkesterin yritysyhteistyössä ei myöskään koskaan ole kyse pelkästään rahasta, vaan myös henkisen pääoman vaihdosta.
Sponsori-nimikettä intendentti ei käytä ollenkaan.
– Meillä ei ole sponsoreita, vaan tasavertaisia yhteistyökumppaneita, joiden kanssa muodostamme Sinfonisesti Yhdessä -joukkueen.
Lue myös: Tahtoa olisi, aikaa ei