Vaatimukset kouluille kasvavat jatkuvasti. Kouluilta vaaditaan yhä enemmän vastauksia yhteiskunnan ongelmiin, mutta on syytä muistaa, että vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu lapsista – ei kouluilla, huomauttaa Konneveden yläkoulu ja lukion rehtori Anna Nurmi.
Moni ongelma, jonka koulun ajatellaan voivan ratkaista, ratkeaa tutkimustenkin valossa oikeasti vanhempien esimerkillä, hän kirjottaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan.
Niin lasten liikkumattomuuden kuin luku- ja laskutaidon heikkenemiseen on vastattava ennen kaikkea kotona – ei kouluissa.
– Lasten liikkumattomuus on yhteiskuntamme käsityksen mukaan ratkaistavissa koululiikunnan lisäämisellä, vaikka tutkitusti tiedämme vanhempien liikunnallisen esimerkin ja lasten liikuntaan sosiaalistamisen olevan merkittävin tekijä liikunnallisen elämäntavan ennustamisessa, Nurmi huomauttaa.
Myöskään lukemisen ja laskemisen osalta ongelma ei ole siinä, mitä tapahtuu kouluissa, vaan siinä mitä ei tapahdu kotona, Nurmi lisää. Jos kotona ei lueta tai lasketa, ei oppimista tapahdu samalla tavalla.
Lukutaidosta ja laskemisesta sekä liikkumisesta vastaamisen lisäksi kouluilta odotetaan arjen taitojen opetusta, käytöstapojen opetusta sekä ruokakasvatusta, hän ihmettelee.
Koulun tehtävä on tukea vanhempien kasvatustyötä, mutta päävastuu ei ole kouluilla, vaikka julkisesta keskustelusta saa toisinaan toisenalaisen kuvan, rehtori kuvailee. Hän sanoo, että aiheesta keskusteleminen koetaan usein syyllistämisenä.
– Vanhempien kasvatusvastuusta on mahdotonta keskustella ilman, että syyllistymiskortti nousee esiin. Yksinkertainen tosiasia kuitenkin on, että vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan; heidän vuorovaikutustaidoistaan, käytöstavoistaan, liikkumisestaan ja jopa opetusvelvollisuuden toteutumisesta, Nurmi kirjoittaa.
