Viime viikolla julkistetun PISA-tutkimuksen mukaan ruotsalaiset 15-vuotiaat ovat OECD-tason alapuolella niin luetun ymmärtämisessä kuin matematiikassa ja luonnontieteissäkin. Vernerson sanoo, että jos tuloksista jotain myönteistä haluaa löytää, se on se, että nyt kaikki puhuvat – enemmän kuin ennen – opetuksen tasosta Ruotsin koululaitoksessa.
– Kauheimpia esimerkkejä ovat ne, että vielä vuonna 2013 meillä on oppikirjoja, jotka puhuvat Neuvostoliitosta, vaikka se valtiona lakkasi olemasta jo vuonna 1991. On aika nostaa esiin koulun unohdettu asia, oppimateriaalit, hän kirjoittaa.
Vernersonin mielestä syyllisten hakeminen ja syyttely on turhaa puhuttaessa Ruotsin menestymättömyydestä PISA-tutkimuksessa.
– Nyt on yhdessä löydettävä rakentavia ratkaisuja kehityksen kääntämiseen koulussa. Olemme vakuuttuneita, että hyvä koulu alkaa opettajista ja päättyy opettajiin. Emme koskaan nouse PISA-tutkimusten kärkeen, ellemme anna opettajillemme edellytyksiä tehdä työtään, hän huomauttaa.
OECD on mitannut koulutuloksia yli 10 vuotta. Tuona aikana Ruotsissa panostukset kouluun ovat kasvaneet 50 prosenttia.
– Mutta samana aikana panostukset oppimateriaaleihin ovat supistuneet melkein viidenneksen. Tänään oppimateriaalien osuus koko koulutusbudjetista on vähemmän kuin yksi prosentti. Kunnat investoivat keskimäärin 1 770 kruunua (197 euroa) kahdeksasluokkalaisten tietokonetta kohti, mutta koneiden täyttämiseen digitaalisella oppimateriaalilla käytetään vain 27 kruunua (3 euroa), Vernerson muistuttaa.