Tapahtuma-alaan sovellettava sääntely on epäjohdonmukaista ja sen valvonta on hajautunut lukuisten viranomaisten vastuulle.
Työ- ja elinkeinoministeriön toteuttamassa Luvat ja valvonta -hankkeessa tapahtumiin liittyen tunnistettiin 72 erilaista tapahtumiin liittyvää lupaa ja ilmoitusta. Tapahtumateollisuuden kartoituksen perusteella lupia ja ilmoituksia on kokonaisuudessaan jopa yli 110.
– Tapahtumien turvallisuus on ensisijaista, mutta nykyinen lupaviidakko on niin tapahtumajärjestäjien kuin viranomaistenkin näkökulmasta raskas ja sekava, toteaa tapahtumalakihankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, Fullsteam Agencyn toimitusjohtaja Tuomo Tähtinen tiedotteessa.
Sääntelyn selkeyttämiseksi ja alan toimintaedellytysten parantamiseksi Tapahtumateollisuus laati aloitteen laiksi ammattimaisesta tapahtumajärjestämisestä. Aloite on ehdotus siitä, kuinka ammattimaista tapahtumajärjestämistä tulisi jatkossa säännellä omalla lainsäädännöllään. Lakihanke valmistui maaliskuussa.
– Tapahtuma-ala ei ole rakentamista, ei ammattikuljettamista eikä matkailualan toimintaa. Sääntelemme erikseen elinkeinotoimintaa esimerkiksi logistiikka- ja rakennusaloilla sekä alkutuotannossa, mutta jostain syystä tapahtuma-alalla ammattimaista ja ei-ammattimaista toimintaa säännellään samalla kokoontumislailla, sanoo Tapahtumateollisuuden johtava asiantuntija Ida Minkkinen.
Minkkinen on vastannut Tapahtumateollisuuden lakialoitteen laatimisesta.
Lakialoitteessa on tehty ehdotus, kuinka tapahtuma-alaa voisi säännellä omana elinkeinonaan siten, että alan erityispiirteet tulevat huomioiduksi ja tapahtumaturvallisuudesta voidaan huolehtia tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämä keventää ja selkeyttää eri viranomaisten monesti päällekkäisiä vastuita ja yksinkertaistaa tapahtumajärjestäjille lupa- ja turvallisuussääntelyä.
Aloitteen tavoitteena on parantaa alan toimintaedellytyksiä, lisätä oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta sekä vähentää niin tapahtumajärjestäjien, kuin viranomaisten hallinnollista työtä.
Positiivisia kustannusvaikutuksia viranomaisille
Sen lisäksi, että Tapahtumateollisuus on laatinut aloitteen alaa koskevaksi lainsäädännöksi, olemme tehneet aloitteesta kustannusvaikutusten arvioinnin. Vaikutusarviointi on laadittu samalla metodologialla kuin viralliset lakien vaikutusarvioinnit.
Arvion mukaan laki tuottaisi vakiintuneessa tilassa noin 3,4 miljoonan euron vuotuiset säästöt ja vältetyt tappiot. Uusia pysyviä kustannuksia laki ei toisi. Tapahtumajärjestäjien hallinnollinen työ kevenisi noin 1,4 miljoonalla eurolla vuodessa, kun hajanaiset lupa- ja ilmoitusmenettelyt korvautuisivat yhdellä, vuodeksi kerrallaan tehtävällä ilmoituksella.
Viranomaisilta vapautuisi työaikaa noin 7–8 henkilötyövuotta, mikä vastaa noin puolta miljoonaa euroa vuodessa. Sitovat käsittelyajat ja lupapäätöksen voimassaolo valituksesta huolimatta vähentäisivät viime hetken peruuntumisia. Tämä estäisi arviolta 1,5 miljoonan euron liikevaihtomenetykset vuodessa, ja aluetaloudelle vaikutus olisi moninkertainen.
Arvio on laadittu maltillisin oletuksin, ja vaikutukset voivat olla selvästi suurempia. Esimerkiksi järjestäjien säästöjen vaihteluväli ulottuu jopa 14 miljoonaan euroon vuodessa.
Lisäksi kokonaissummasta on jätetty pois vaikutuksia, joiden suuruutta on vaikea arvioida luotettavasti. Näitä ovat järjestyksenvalvojien riskiperusteisen mitoituksen säästöt ja se, että kevyempi luvitus todennäköisesti lisäisi järjestettävien tapahtumien määrää.
– Arvioimme, että lain myötä viranomaisilta vapautuu merkittävästi työaikaa, joka käytetään tällä hetkellä tapahtumien luvitukseen ja valvontaan, toteaa Tapahtumateollisuuden talouspolitiikan johtava asiantuntija Heikki Sairanen.
Erityisesti yhden luukun periaatteen toteutuminen säästää sekä tapahtumajärjestäjien että viranomaisten työaikaa merkittävästi. Tuon työajan viranomaiset ja tapahtumajärjestäjät voisivat jatkossa käyttää vaikuttavammin.
Lisäksi aloitteella pyritään parantamaan alan toimintaedellytyksiä. Esimerkiksi järjestyksenvalvojien määrän riskiperusteinen arviointi nykyisen jäykän nyrkkisäännön sijaan, joka käytännössä edellyttää tapahtumilta yhden järjestyksenvalvojan jokaista alkavaa sataa asiakasta kohden, voi tehdä tapahtumista taloudellisesti kannattavampia – turvallisuudesta tinkimättä.