Etsittäessä toimivaa mallia Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseen lännen Ukrainalle antamat turvatakuut ovat olleet keskeisessä roolissa. Se, mitä nämä takuut käytännössä tarkoittaisivat, on edelleen pitkälti hämärän peitossa.
– Vaikka Euroopan ja Yhdysvaltain johtajat puhuivat turvatakuista koko vuoden 2025 ajan, konkreettiset sitoumukset, toimenpiteet ja koordinointitarpeet ovat yhä epäselviä. Ellei niitä selvennetä, on uhassa, että paperilla annetut ”turvatakuut” jäävät toteutumatta, Ruotsin ulkopoliittisen instituutin tutkija, tohtori Andreas Umland toteaa amerikkalaisessa National Interest -lehdessä.
Tämä olisi hänen mukaansa paitsi vaarallista Ukrainalle, myös omiaan entisestään heikentämään Euroopan horjuvaa turvallisuusjärjestystä ja koko sääntöperusteista kansainvälistä järjestelmää.
– Yksi turvatakuita koskevien väärinkäsitysten syy on niiden yhdistäminen tuttuun välineeseen – rauhanturvajoukkoihin, jotka toimivat kansainvälisen sopimuksen puitteissa tai tietyn järjestön, kuten YK:n, alaisuudessa. Ulkomaisten joukkojen lähettäminen Ukrainan alueelle todella voisi vahvistaa Ukrainan turvallisuutta. Nykytilanteessa YK:n tai muiden puolueettomien joukkojen läsnäolo olisi kuitenkin vääränlaista apua Kiovalle pysyvän tulitaukosopimuksen jälkeenkin, hän arvioi.
Vielä ennen Venäjän helmikuussa 2022 käynnistämää täysimittaista hyökkäystä monikansallisten joukkojen läsnäololla Donbasissa olisi saattanut hänen mukaansa olla ennaltaehkäisevä vaikutus. Sodan myötä asetelma on kuitenkin perusteellisesti muuttunut.
YK:n tai jonkin muun organisaation rauhanturvajoukkojen lähettäminen turvaamaan kontaktilinjaa eikä Venäjän ja Ukrainan välistä laillista rajaa, olisi ensinnäkin eettisestä, poliittisesta ja kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ongelmallista. Venäjä ei YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenmaana myöskään epäröisi käyttää veto-oikeuttaan omaksi edukseen.
– Kreml suostuisi rauhanturvaoperaatiossa vain sellaiseen joukkojen sijoittamiseen, joka suojelisi tai laajentaisi sen alueellisia voittoja. Tämän seurauksena YK tai muut rauhanturvaoperaatioon osallistuvat kolmannet osapuolet auttaisivat turvaamaan Venäjän aggressiivisen toiminnan tulokset, Umland painottaa.
Toiseksi, jos tilanne kärjistyisi ja Venäjän armeija hyökkäisi uudelleen Ukrainaan, tuskin kukaan olettaisi neutraalien joukkojen kykenevän tai olevan halukkaita taistelemaan sitä vastaan. Keskustelu kansainvälisten rauhanturvajoukkojen sijoittamisesta kontaktilinjalle osana konfliktin ratkaisua ovatkin Umlandin mielestä merkityksettömiä ja pahimmillaan vain pitkittävät Kremlin harjoittamaa irvokasta neuvotteluteatteria.
– Ukrainan omat asevoimat ovat ja tulevat olemaan sen turvallisuuden ensisijainen tae siitä riippumatta, jatkuuko sota vai päättyykö se pian. Ilmeisin tapa vahvistaa Ukrainan turvallisuutta sekä ennen tulitaukoa että sen jälkeen on tehostaa ja laajentaa puolustusteollista ja resilienssiä lujittavaa yhteistyötä Ukrainan ja halukkaiden koalition jäsenmaiden välillä.
– Moskovan aggressiota voi hillitä vain hampaisiin asti aseistettu Ukraina. Tämä pätee sekä sodan että rauhan aikana, hän kiteyttää.
