Kaikki palkansaajakeskusjärjestöt ovat sanoneet kevään aikana, että ne ovat valmiita neuvottelemaan maan hallituksen haluamasta yhteiskuntasopimuksesta. Ja ovat yhä valmiita, vaikka järjestöjen motivaatiota on koeteltu erilaisilla heitoilla, vaatimuksilla ja syytöksillä.
Viimeisin syyte taisi olla, että ay-liike haluaa vain jarruttaa tarpeellisten leikkauksien ja säästöjen tekemistä. Syytös seurasi siitä, kun Akava ja SAK esittivät yhteiskuntasopimusneuvotteluiden siirtämistä syksylle 2016. Jarrutusväite ei voisi olla kauempana todellisuudesta. Ay-liikkeen kriisitietoisuus on varmasti vähintään yhtä syvää kuin työnantajien tai maan hallituksen. Omat, säännölliset työttömyystilastomme ovat toimineet hätähuutonamme hallitukseen päin jo pitkään.
Akava on monesti esittänyt huolensa myös valtionvelan ja kestävyysvajeen suuruudesta. Olemme puoltaneet julkisen sektorin järkeistämistä – vaikka sitä on tehty jo vuosia – ja tehneet erilaisia esityksiä muun muassa työttömien työmarkkina-aseman parantamiseksi sekä koulutuksen ja työelämän uudistamiseksi.
Me olemme valmiit tekemään uudistuksia ja kipeitäkin ratkaisuja yhdessä sopimalla edustaen neuvottelupöydissä noin kahta miljoonaa järjestäytynyttä kansalaista. Jos palkansaajien etujärjestöt eivät kuitenkaan jotakin hyväksy, niin vallalla olevaa ilmapiiriä, joka väittää kansainvälisen taantuman syyllisiksi eduistaan kiinni pitäviä työntekijöitä.
Yhteiskuntasopimus voi olla juuri oikea työkalu siihen, että pääsemme eroon onnettomasta taloustilanteesta ja ummehtuneesta ilmapiiristämme. Niinpä kenenkään ei kannata hukata tilaisuutta kiirehtimällä, hoppuilemalla ja uhittelemalla.
Kiirehtiminen on turhaa monestakin syystä. Esitetyt muutokset ovat niin massiivisia, että niitä ei yksinkertaisesti voi ja kannata neuvotella tuli hännän alla. Tästä käy hyvänä esimerkkinä tuore hallitusohjelma, joka on epätasa-arvoinen ja sotii monessa kohtaa perustuslakia sekä EU-direktiivejä vastaan. Lisäksi hallituksen omankin suunnitelman mukaan mahdollisesti sovittavien toimien tarvitsee olla mitattavissa vasta maaliskuussa 2017.
Hosuminen vaikeuttaisi myös ratkaisun saamista tasapainoon. Vastuita on jaettava tasapuolisesti työnantajille ja työntekijöille. Keväällä kariutuneissa neuvotteluissa työnantajien osuus yhteisistä talkoista oli jäämässä pelkiksi suosituksiksi.
Sopimuksen on johdettava työllisyysasteen huikeaan nousuun. Ratkaisu ei saa olla sellainen, että suuria ikäluokkia edustavat päättäjät polkevat nuorten työehtoja ja yrityksillä on vielä nykyistä paremmat mahdollisuudet irtisanoa työntekijöitä ilman heihin kohdistuvaa, uudelleen työllistymistä edistävää muutosturvaa.
Yhteiskuntasopimuksen valmistelut voidaan siis aloittaa ensi syksynä, mutta varsinaiset työ- ja virkaehtosopimusneuvottelut voidaan käydä vasta alkusyksystä 2016, nykyisen työllisyys- ja kasvusopimuksen umpeuduttua.
Ennen sitä työmarkkinajärjestöt ja hallitus voisivat yhdessä, kolmikantaisesti valmistella työttömyysturvaa ja työelämää koskevat uudistukset. Tämä loisi luottamusta ja vahvistaisi sekä parantaisi edellytyksiä yhteiskuntasopimuksen syntymiselle.
Nyt on aika puolustaa työn tekemistä ja yrittäjyyttä, mutta työntekijän työehtoja kunnioittaen. Vain tämä mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen.
Kirjoittaja Sture Fjäder on Akavan puheenjohtaja.