– Kiirehtiminen säästöjen hakemisessa voi tuottaa merkittävää vahinkoa sekä tieteelle että elinkeinoelämälle, varoittaa Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL:n puheenjohtaja Satu Henttonen.
Keskustelu duaalimallista ja yliopistojen rakenteellisesta kehittämisestä on saanut uutta tuulta viime päivinä Helsingin Sanomien uutisoitua opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun (sd.) myönteisistä näkemyksistä duaalimallin purkamisesta.
Keskustelun taustalla on viime marraskuussa julkaistu Tiede- ja innovaationeuvoston raportti Uudistava Suomi: tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunta 2015–2020, jossa esitetään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhdistämistä.
Nykyisen järjestelmän purkaminen vähentäisi raportin mukaan korkeakoulutuksen hajanaisuutta ja päällekkäisyyttä sekä tehostaisi korkeakoulujen voimavarojen käyttöä. Lisäksi raportissa ehdotetaan muun muassa kokonaisista koulutus- ja tutkimusaloista luopumista sekä lukukausimaksujen käyttöönottamista yliopistojen rahoituspohjan turvaamiseksi.
Satu Henttosen mielestä korkeakoulusektorin kehittäminen ensisijaisesti uusia säästökohteita hakemalla ei ole kuitenkaan kestävä ratkaisu, vaan voi pahimmillaan johtaa kurjistumiseen.
– Raportin ehdottamissa toimenpiteissä on kyse leikkauksista, jotka yhdessä toteuttaisivat Suomen historian suurimman eri tutkimus- ja koulutusaloihin kohdistuvan alasajon. Osansa siitä saisivat jo entuudestaan supistustoimien kohteeksi joutunut yliopistohenkilöstö, jonka määrää vähennettäisiin entisestään sekä taloudellisesti epävarmassa asemassa olevat opiskelijat, joille esitetään jälleen kerran lukukausimaksuja, hän sanoo tiedoteessaan.
Raportissa todetaan, että Suomen kaltainen maa ei voi koskaan kilpailla alhaisella työn hinnalla ja kustannuksilla. Näin ollen Suomen menestyminen edellyttää, että meillä on oltava tietoa ja taitoa, jota muilla ei ole – eli panostuksia koulutukseen, yliopistoihin, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Henttosen mukaan raportissa esitetyt keinot kuitenkin sotivat tätä vastaan.
– Nykyinen duaalimalli mahdollistaa ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen keskittymisen omiin vahvuusalueisiinsa ja tehtäväkenttiinsä. Yliopistojen tehtävänä on tuottaa globaalilla mittakaavalla laadukasta tutkimusta ja opetusta, joka vastaa niin yhteiskuntaamme kuin koko planeettaamme koskeviin haasteisiin, hän sanoo.
Henttosen mukaan soveltavaan tutkimukseen ja alueellisten elinkeinorakenteiden kehittämiseen keskittynyt ammattikorkeakouluverkko on puolestaan tehokkain tapa huolehtia alueellisen tasa-arvon toteutumisesta.
– Tämän mallin purkaminen ei palvelisi sen kummemmin tutkimuksen kuin elinkeinoelämän tarpeita, kuten esimerkiksi Tieteentekijöiden liitto yhdessä eräiden muiden liittojen kanssa on todennut, Henttonen summaa.
Nykyinen malli ei myöskään estä yhteistyön lisäämistä korkeakoulusektorin sisällä ja yliopistoissa tehdäänkin jo nyt runsaasti oma-aloitteista yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa.