Entistä suurempi osa poliisin henkilöstöstä on joutunut työnsä takia maalittamisen kohteeksi, kertoo poliisihallitus. Maalittaminen heikentää hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa myös yksityiselämään. Poliisihallituksen on toivottu edistävän maalittamisen kriminalisointia ja antavan tukea uhreille.
Tiedot ilmenevät kyselystä, jonka Poliisihallitus teki lokakuussa. Sisäisellä kyselyllä selvitettiin henkilöstön kokemuksia ja suhtautumista maalittamiseen viimeisen kolmen vuoden ajalta. Vastaava kysely tehtiin vuonna 2019.
Poliisihallitus pitää kyselyn tuloksia huolestuttavina.
– Poliisiin kohdistuva maalittaminen on vakava ja kasvussa oleva ongelma, johon tulee puuttua kaikin käytössä olevin keinoin. Henkilöstö on poliisin tärkein voimavara, jonka jaksamisesta tulee kyetä huolehtimaan, poliisijohtaja Janne Paavola Poliisihallituksesta sanoo.
Maalittamisen kokemus yleistynyt
Kyselyn vastaajista 93 prosenttia piti poliisiin kohdistuvaa maalittamista ongelmana. Poliiseista 36 prosenttia oli itse joutunut maalittamisen kohteeksi viimeisen kolmen vuoden aikana.
Maalittamisen kokemus on poliisien keskuudessa hiukan yleistynyt. Vastaavasti vuoden 2019 kyselyssä 89 prosenttia piti maalittamista ongelmana ja 31 prosenttia oli kokenut maalittamista.
Kyselyyn vastasi 842 henkilöä eli runsaat kahdeksan prosenttia poliisin koko henkilöstöstä. Vastanneista 67 prosenttia työskenteli pääasiallisesti rikostorjunnan tai hälytys- ja valvontatoiminnan tehtävissä.
Halventamista, mustamaalaamista ja uhkailua
Toteutetussa kyselyssä maalittaminen määriteltiin tarkoittavan toimintaa, jossa yksittäinen henkilö omin toimin tai muita mobilisoimalla käynnistää tai kannustaa yhteen kohteeseen kohdistuvan järjestäytyneen häirinnän.
Tämä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Keinoja ovat muun muassa mustamaalaaminen, yksityisluontoisten tietojen levittäminen tai uhkaaminen.
Maalittaminen voi kohdistua myös henkilöön hänen läheistensä kautta. Maalittamisen tavoitteena on vaikuttaa ihmisiin tai yhteiskunnan rakenteisiin ja instituutioihin sekä erityisesti niitä kohtaan tunnettuun luottamukseen.
Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja Mikko Eräsen mukaan kyselyn perusteella poliisin henkilöstön maalittamisen yleisimmät ilmenemistavat ovat halventaminen ja mustamaalaaminen sekä suora tai epäsuora uhkailu.
– Muita, seuraavaksi yleisimpiä ilmenemismuotoja olivat yksityisten tietojen kerääminen ja levittäminen, laajat, toimintaa häiritsevät sähköpostijakelut sekä toistuvat, perättömät kantelut ja tutkintapyynnöt, hän sanoo.
Maalittamisen taustalla oli useimmiten poliisitoiminnan kohde (74 prosenttia tapauksista).
Vaikuttaa myös yksityiselämään
Vastaajista viidennes oli lisäksi havainnut perheeseensä tai läheisiinsä kohdistuvaa maalittamista viimeisen kolmen vuoden aikana virkamiehen virka- tai työtehtäviin liittyvistä syistä.
Maalittamista kohdanneet ilmoittivat merkittävimmäksi seuraukseksi vaikutukset omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Maalittaminen oli useissa tapauksissa johtanut myös vastaajan itsensä tai hänen läheistensä turvallisuuden lisäämiseen tai sen harkitsemiseen.
Kolmanneksi yleisimmäksi seuraukseksi maalittamisen uhrit ilmoittivat vaikutuksen läheisten hyvinvointiin ja jaksamiseen.
Kaikilta vastaajilta tiedusteltiin maalittamisen seurauksia ilmiönä. Yleisimmät ilmiötason seuraukset olivat käyttäytymisen muutos sosiaalisessa mediassa sekä oman tai läheisten turvallisuuden lisääminen tai sen harkitseminen.
Mikko Eräsen mukaan huolestuttavaa on, että maalittamista henkilökohtaisesti kokeneista peräti 18 prosenttia on harkinnut ammatinvaihtoa. Vastaava luku kaikkien kyselyyn vastanneiden kohdalla oli 13 prosenttia. Luvut olivat lähes vastaavat myös vuoden 2019 kyselyssä.
Maalittaminen vaikuttaa toimintaan kuitenkin vielä vähäisesti.
– Maalittamisen uhreista kuusi prosenttia ilmoitti maalittamisen vaikuttaneen päätöksentekoon tai toimintaan tehtävissä. Kaikista vastaajista vain runsas puoli prosenttia ilmoitti luopuneensa virkatoimesta tai ryhtyneensä virkatoimeen maalittamisen välttämiseksi. Kuitenkin kahdeksan prosenttia ilmoitti vältelleensä tai pyrkineensä välttämään sellaisia tehtäviä, joissa on riski joutua maalittamisen kohteeksi, Eränen kertoo.
Vain pieni osa tapauksista viety esitutkintaan
Maalittamistapauksista vain 15 prosenttia oli käsitelty esitutkinnassa.
Maalittamista kohdanneet ilmoittivat useita syitä siihen, miksi asiaa ei ole käsitelty rikosprosessissa. Yleisimmät näistä olivat, että maalittamista ei koettu merkittäväksi, asiaa olisi tullut ajaa yksittäisenä henkilönä organisaation sijaan, prosessin pitkäkestoisuus ja raskaus sekä pelko lisääntyvästä maalittamisesta.
Rikosilmoituksia ei monesti tehdä, koska asia henkilöityy entisestään, ja se voi lisätä maalittamisen eskalaatiopotentiaalia. Prosessit ovat myös pitkiä.
– Monesti vaietaan, joka saa tilanteen näyttämään siltä, että maalittaminen olisi sallittua. Tämä on ongelmallista ja ennen kaikkea aiheuttaa sen, että rikosvastuun toteutuminen on täysin sattumanvaraista. Näin oikeuskäytäntöä ei juuri ole, eikä ennen kaikkea synny. Ilmiön hallitsemiseksi tulisi mm. muuttaa loputkin soveltuvat asianomistajarikokset virallisen syyteen alaisiksi, Eränen sanoo.
Poliisin sisäisen kyselyn perusteella 67 prosenttia vastaajista toivoi maalittamisen erilliskriminalisointia, kertoo.