Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman kirjoittaa Verkkouutisten blogissa, että työnteon kannustavuutta tukevat käytännön uudistukset kohtaavat useimmiten voimakasta poliittista vastustusta, vaikka itse tavoitteesta oltaisiinkin yhtä mieltä.
– Kun hallituksen esitys ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahakauden lyhentämiseksi oli eduskunnan lähetekeskustelussa, julistivat lukuisat oppositioedustajat, että esityksellään hallitus syyllistää työtöntä. Väite on tietysti järjetön. Jos työn vastaanottaminen ei ole työttömälle taloudellisesti kannattavaa, ei se ole työttömän itsensä, vaan järjestelmän vika. Jos hallitus pyrkii korjaamaan järjestelmän vinoutuneita kannustimia, silloin ”syyllistetään” korkeintaan järjestelmää, Rydman kirjoittaa.
Avoimet työpaikat ovat tiukassa, mutta kasvaneesta työttömyydestä huolimatta Suomessa on Rydmanin mukaan nykyisinkin paljon työtä, jolle on vaikea löytää tekijöitä.
– Muuttofirmassa henkilöstöpäällikkönä työskennellyt ystäväni totesi, että hänellä on työpaikkailmoitus jatkuvasti vetämässä, mutta tekijöitä ei silti tahdo löytyä. Näin siitä huolimatta, ettei työssä vaadittu koulutusta, kokemusta tai kielitaitoa – riitti, kun oli kaksi tervettä kättä ja jalkaa ja tyydyttävä fyysinen kunto. Syynä tarvitun työvoiman löytymisen vaikeuteen oli tietysti työn pienipalkkaisuus. Tai ei oikeastaan pienipalkkaisuus itsessään, vaan palkkauksen suhteellinen taso verrattuna sosiaaliturvaan. Jos käytettävissä olevat tulot eivät lisäänny työpaikan myötä, harva viitsii vaihtaa joutenoloa varsinkaan fyysisesti kuormittavaan työhön.
Rydmanin mukaan Suomen työmarkkinat eivät ole vapaat, sillä palkat eivät jousta alaspäin.
– Palkkauksen vähimmäistaso on määritetty työmarkkinajärjestöjen neuvottelemissa yleissitovissa työehtosopimuksissa. Kyse on työmarkkinakartellista: ammattiyhdistykset ovat sopineet, että tämän halvemmalla emme työtämme myy. Kaiken lisäksi yleissitovuus pakottaa työn hinnan kartellitasolle niilläkin, jotka olisivat valmiit markkinatason mukaiseen palkkaukseen.
Rydman sanoo, että kartellit johtavat aina markkinoiden tehottomuuteen, ja työmarkkinat eivät ole poikkeus.
– Vapailla työmarkkinoilla alimmat palkat olisivat nykyistä pienempiä, mutta työllisyys vastaavasti nykyistä korkeampaa ja yritysten tuottavuus parempaa. Pitkällä tähtäimellä kaikki hyötyisivät, hän sanoo.
Jotta nämä työmarkkinahyödyt saavutettaisiin, on Rydmanin mukaan huolehdittava myös siitä, ettei sosiaaliturva tee matalapalkkatyön vastaanottamista taloudellisesti kannattamattomaksi. Hän sanoo Tanskan järjestelmän olevan rohkaiseva esimerkki.
– Tanskassa irtisanomissuoja on erittäin matala, mikä on työllisyyden kannalta hyvä asia. Etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille uuden työntekijän palkkaaminen on iso riski, jos huonoksi rekrytoinniksi osoittautuneesta työntekijästä on vaikea päästä eroon, Rydman sanoo.
– Työttömyysturva on Tanskassa työttömyyden alkaessa varsin korkea, mutta se pienenee merkittävästi työttömyyden pitkittyessä kannustaen aktiiviseen työnhakuun. Se on myös hyvin velvoittava: tarjotusta työstä kieltäytyminen johtaa työttömyyskorvauksen maksun keskeytymiseen. Toisaalta Tanskassa työvoimaviranomaiset myös tapaavat työtöntä tiuhaan tahtiin ja pyrkivät aktiivisesti löytämään yksilökohtaisia ratkaisuja, hän lisää.
Rydman sanoo pitävänsä Tanskan mallia parempana ja toimivampana vastauksena Suomen työmarkkinoiden jäykkyyksiin kuin perustulomalleja.
– Tanskan mallin lähtökohta on se perustotuus, että valtaosa ihmisistä reagoi kannusteisiin ja käyttäytyy niiden suhteen verrattain rationaalisesti. Toisaalta mallissa on huomioitu sekin, että vaikeammin työllistyvät ihmiset tarvitsevat usein myös kädestä pitäen tapahtuvaa ohjausta saadakseen asiansa järjestykseen. Tanskassa työttömyys on saatu painettua kuuden prosentin tuntumaan ja trendi on laskeva, mikä tämän päivän Euroopassa on varsin hyvä saavutus. Malliin on tyytyväinen myös paikallinen ammattiyhdistysliike – ja mikseipä olisi. Mikä estää Suomea ottamasta mallia? Rydman päättää.