Suomen Vuokranantajien Pellervon taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan yksityinen asuntosijoittaja saa vuokraustoiminnasta vakaata tuottoa. Asuntojen kysyntä on kasvanut tasaisesti kasvukeskuksissa. Tutkimuksesta selviää, että asuntomarkkinoilla on merkittäviä alueellisia eroja. Kaupunki ja kohteen sijainti vaikuttavat merkittävästi saatavaan vuokratuottoon. Parhaimpien sijoituskaupunkien joukkoon sijoittuivat Vaasa, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio ja Helsinki.
Asuntosijoittaminen tuottaa kuukausittaisen rahavirran lisäksi myös mahdollisen arvonnousun pitkällä aikavälillä. Sijoittajan ei kannata tuijottaa pelkästään vuokratuottoa tai asunnon arvonnousupotentiaalia, koska tutkimuksen mukaan myös kaupunkikohtaisilla erityispiirteillä on suuri vaikutus tuottoon. Asuntosijoittajan kannattaa tutustua kaupunkien kehitysnäkymiin huolellisesti.
– Vuokratuotto on parempi matalan hintatason kaupungeissa. Kaupungeissa, joissa asuntojen hinnat ovat selvästi edullisempia kuin esimerkiksi Helsingissä, ei vuokrataso ole vastaavassa suhteessa edullisempi. Suuremmissa kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla kannattavuus nojaa enemmän arvonnousupotentiaaliin. Kasvukeskuksiin kohdistuvan vuokra-asuntokysynnän kannalta on kuitenkin tärkeää, että ne pysyvät asuntosijoittajia kiinnostavina alueina, sanoo Suomen Vuokranantajien toiminnanjohtaja Mia Koro-Kanerva.
– Kaupungin sisäisen mikrosijainnin merkitys kasvaa. Asunnon vuokrattavuus voi vaihdella huomattavasti. Hyviä kohteita on ilman muuta myös tutkimuksessa huonommin menestyneissä kaupungeissa. Huolellinen perehtyminen kaupunkiin ja alueisiin on asuntosijoittamisen a ja o.
– Asuntosijoittamisen kannattavuuteen kohdistuu lähitulevaisuudessa kuitenkin haasteita. Uusia asuntoja on viime vuosina rakennettu runsaasti, ja tarjonnan kasvu näkyy vuokrien kehityksessä. Samaan aikaan uumoillaan korkojen, ylläpito- ja korjauskulujen nousua. Jos yksityisten vuokranantajien kiinnostus sijoittaa asuntoihin laskee, asuntojen rakentaminen hidastuu ja tarjonta ei kasva. Pitäisikin miettiä keinoja, joilla yksityiset vuokranantajat saadaan pidettyä ostolaidalla, jotta asuntoja saadaan vuokramarkkinoille kasvavaa kysyntää vastaavasti.
Tutkimuksesta nähdään, että vuokratuotto on pitkällä aikavälillä pysynyt käytännössä samana noin 3,5 prosentissa. Kuitenkin esimerkiksi metsään sijoittaminen on viime vuosina noussut PTT:n mukaan jopa kannattavammaksi sijoitusmuodoksi kuin asuntosijoittaminen.
– Yhteiskunnan kannalta fiksumpaa olisi suunnata sijoittamista metsien sijaan asuntoihin. Veroratkaisuilla voidaan edistää yksityisten vuokranantajien halua jatkossakin sijoittaa asuntoihin. Kansankapitalismiin kannustamisen nimissä asuntosijoittamisen verotusta pitäisi keventää. Tällä hetkellä pienvuokranantaja näyttää olevan ainoa, joka maksaa pääomatuloveron kokonaisuudessaan. Muille sijoitusmuodoille ei luotu erilaisia verotusta loiventavia välineitä, kuten kevennetyt osingot ja metsälahjavähennys, Mia Koro-Kanerva sanoo.
– Yksityiset vuokranantajat ovat vuokramarkkinoiden joustavin toimijajoukko, joten heidän edellytystensä parantaminen olisi myös tästä näkökulmasta järkevää. Asuntoja tarvitaan erityisesti kasvukeskuksiin, koska kaupungistuminen ei hidastu.
Asuntorahastojen vaikutuksesta ja merkityksestä asuntomarkkinoille on useita eriäviä näkemyksiä. Asuntorahastojen yleistymisen nähdään joidenkin tahojen mukaan pitävän yllä asuntotuotantoa sekä vuokra-asuntojen tarjontaa.
Asuntorahastojen tuottotavoite on noin 6–9 prosenttia, kun keskimäärin vuokratuotto on pari prosenttia. Suuri osa tuotosta on siis laskettu asuntojen arvonnousun varaan.
– Asuntorahastoihin sijoittavan pitää huolellisesti perehtyä rahaston ansaintalogiikkaan. Korkoriski on rahastoillekin ilmeinen. Jos rahaston tuotto perustuu vahvasti asuntojen arvonnousuun, kannattaa olla tarkkana. Riskit pitää tiedostaa. Rahastoilla on myös kuluja, jotka tulevat rahastosijoittajan maksettavaksi. Markkinoilla on asuntorahastoja, joiden ansaintalogiikka ei välttämättä ole kestävää, varsinkaan jos korot lähtevät nousuun.