Sotilasvammalain mukaan laitoshuolto korvataan niin sotainvalideille kuin sotilasinvalideillekin eli henkilöille, jotka ovat vammautuneet tai sairastuneet suorittaessaan asevelvollisuutta vuosina 1948–1990. Laitoshuolto korvataan, vaikka sen tarve johtuisi muusta kuin korvatusta vammasta tai sairaudesta, jos haitta-aste on vähintään 20 prosenttia.
Ikääntymisen tuomat vaivat ovat yleinen korvausperuste. Muilla rintamaveteraaneilla kuin sotainvalideilla ei kuitenkaan ole oikeutta valtion korvaamaan laitoshuoltoon.
Vähimmäishaitta-aste valtion korvaamaan laitoshoitoon pääsemiseksi on jo kohtalaisen alhainen ja korvauspäätöksiä on tehty kymmeniä vuosia vammautumisen tai sairastumisen jälkeen. Laitoshoidon tarpeen ei myöskään ole tarvinnut johtua korvatusta vammasta tai sairaudesta. Rajanveto korvaukseen oikeutetun sotainvalidin ja muun rintamaveteraanin välillä onkin VTV:n tulkinnanvarainen.
Valtiontalouden tarkastusvirasto katsoo, ettei Eduskunta ole saanut riittävää tietoa sotilasvammalain mukaisen laitoshuollon edunsaajista ja lakimuutosten taloudellisista vaikutuksista pitkällä aikavälillä. Valtion talousarvioissa on annettu eduskunnalle ristiriitaisia ja harhaanjohtavia tietoja sotainvalidien laitoshuollon korvausten perusteista.
Ylijäämillä rahoitettu myös investointeja
Sotainvalidien laitoshuollon kustannusten korvaamisesta muille kuin kunnille ei ole erityisiä säännöksiä, vaan menettelytavat perustuvat valtion talousarvioon ja Valtiokonttorin käytäntöihin.
– Talousarviossa määräraha on osoitettu korvaukseen sotainvalidien laitosten käyttökustannuksista. Todellinen käyttö ei vastaa tätä tarkoitusta, sillä hoidon hinnoittelussa ei eritellä käyttö- ja pääomakustannuksia. Sairas- ja veljeskotien toiminnan ylijäämällä on rahoitettu vuoden 1994 jälkeen myös investointeja, vaikka määrärahan käyttötarkoitus ei sitä salli, VTV huomauttaa.
Sotainvalidien laitoshuoltopalvelut kuuluvat terveydenhoito- ja sosiaalipalveluihin, jotka tulisi kilpailuttaa julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. VTV:n mielestä Valtiokonttorin kilpailuttamismalli ei perustu hankintalainsäädäntöön, vaan pikemminkin käytettävissä olevien määrärahojen jakamiseen sairas- ja veljeskodeille.
– Kilpailuttamisen perusteella määräytyvän hinnan sijasta korvaukset jaetaan laskennallisin perustein myönnettävien valtionosuuksien tavoin. Korvausten maksamisesta valtionosuuksina tulisi kuitenkin säätää asianmukaisesti lailla, VTV sanoo.
Laitoshoidon tehostamiseksi ja todellisen kilpailun lisäämiseksi VTV suosittelee selvitettäväksi mallia, jossa sotilasvammalain mukaisen laitoshoidon järjestäjäksi säädettäisiin kunta. Kunta voi tuottaa palvelut itse tai hankkia ne sairas- ja veljeskodeilta tai muilta kuntoutuslaitoksilta. Valtio korvaisi esitetyssä mallissa nykyiseen tapaan kunnille aiheutuneet kustannukset.