Entinen sotilasyli-insinööri ja sotatieteiden tohtori on totuuden puhuja, jota toivoisi kaikkien hyökkäyshaluisten päättäjien kuuntelevan. Jyri Kosola ei haasta riitaa, mutta on kyennyt pelästyttämään sota-asiantuntijoita edessämme olevasta suuresta muutoksesta sodankäynnissä. Tulevaisuuden taistelut tulevat kohdistumaan entistä enemmän kaikkiin ja kaikkialla. Koneet suorittavat pahat teot ulottaen tappamisen ja tuhoamisen minne vain halutaan.
Tänään kaikki puhuvat tekoälystä, sen hyödyistä, haitoista ja kauhuista. Miksi sanan äly eteen liitetään sana teko, ikään kuin kyse olisi jostakin aivan uudesta? Tietotekniikkahan on hiipinyt ihmisaivojen jatkeeksi jo vuosikymmenet sitten. Kosola luettelee ilmiön tulleen esille jo vaikkapa 1800-luvun kauko-ohjatuissa torpedoissa.
Itse muistan lukeneeni toisen maailmansodan miehittämättömistä panssarivaunuista. Omalta kohdaltani astuimme uuteen aikaan, kun IBM valjasti shakkimestari Garri Kasparovin vastustajaksi tietokoneensa nimeltä Deep Blue. Se päihitti mestarin vuonna 1997. Tuon jälkeen shakin hohto ihmismuistin mittarina menetti kunnioitustaan: kone osattiin kouluttaa ihmistä paremmaksi.
Vasta tämän vuosituhannen puolella koneet ottivat vallan: Ukrainan sota todisti, että miehittämättömät droonit alkoivat hallita taistelua niin maalla kuin merellä. Huikean esimerkin drooniparvien tehosta ja mahdollisuuksista näimme taas uutena vuotena, kun Kiinassa tuhansien droonien parvet lähetettiin ilmaan suorittamaan valtaisa revontulimainen kuviolento.
Jokainen noista tuhansista pystyi itsenäisesti toteuttamaan oman osansa näytöksestä.
Armeija elää sukupolvien vaihdosta
Jyri Kosola kuvailee liki veitikka silmässä tilannetta nyt. Hän jakaa Puolustusvoimien avainhenkilöt majureiksi ja eversteiksi.
”Everstit ovat kokeneet analogisen lapsuuden ja nähneet kylmän sodan loppuvaiheet. He ovat selkeyttä ja käytännöllisyyttä arvostavia X-sukupolven edustajia. Digitalisaation he näkivät aikuisina, joten he ymmärtävät, mitä se on, mutta he eivät ole dignatiiveja, kuten majurit.”
Eli suurin osa nykykenraaleistamme on syntynyt 1960-1970-luvuilla, joten he ovat X-sukupolvea. Kosola kuvailee sen sijaan milleniaalien näkevän autonomiset järjestelmät voimakertoimina, eivät uhkina. He ovat vastaanottavaisia miehittämättömille järjestelmille, tekoälyavusteiselle päätöksenteolle ja datavetoiselle johtamiselle. Siinä riittää sovittelemista.
Tilanne antaa ajateltavaa niille – tulevaisuuden ennakoijille ja kouluttajille – joista Jyri Kosola oli yksi hetki sitten. Nyt Kosola vapaana puhujana luennoi varsin tiiviisti, ja kuvailee näkymien radikaalia muutosta, jota joku pitää jälkiviisautena.
Yksi perusihmettelyn aihe onkin, kuinka varautua äkkiä esiin ryöpsähtäneeseen keskusteluun drooneista, niiden hyväksikäytöstä ja torjunnasta. Scifi-leffoissa olemme jo nähneet, miten hyönteismäiset minidroonit livautetaan etsimään vihollisiksi määriteltyjä.
Toivo 2030-luvun kenraaleissa ja majureissa
Sodankäynnin teknologia otti käytännön harppauksen, kun harhainen ja itsensä yliarvioinut Venäjä lähti valloittamaan Ukrainaa. Näyttävimmät monsterit, panssarit ja suihkukoneet raketteineen eivät hallitse tapahtumia enää entiseen tapaan. Nyt aseistetut suhteellisen huokeat lentävät robotit vaanivat raskasta kalustoa ja niiden suojassa etenevää jalkaväkeä.
USA:n lahja Vladimir Putinille oli ryhtyä sorsimaan Eurooppaa, kylvämään eripuraa ja poistamaan sotilasapuaan Ukrainalle. Yhtä tyhmältä lahjalta alkaa näyttää myös USA:n harkitsematon ilmahyökkäys Israelin kanssa Irania vastaan, joka puolustautuu ohjustensa lisäksi drooniensa avulla.
Iran-sotaa Kosola ei vielä erittele, mutta ennustaa sodankäyntitaidon kehittyvän, kun kokemusta kertyy. Epämieluisaa on jo nyt eri uutislähteistä lukea, että öljynkuljetusten tyrehtyessä ja hintojen noustessa Venäjän talous kokee valtavan verensiirron. Tuotoilla se kykenee kustantamaan tuhansien drooniparvia per päivä kohti Ukrainaa, jos rahkeet vain muuten riittävät.
Jälkiviisaus Kosolan kirjaan sisältyy – kriittinen muistutus hävittäjäkauppoja koskeneesta keskustelusta. Hän aprikoi, olisiko sittenkin hirmukallista hävittäjähankintaa ollut aiheellista säätää: korvata osa taistelukoneista harkituilla satsauksilla laadukkaaseen torjunta-aseistukseen?
Oman hauskan lisänsä kirja tarjoaa kuvatessaan viiden vuoden kuluttua näkymiä Itä-Suomessa, jossa kuviteltu majuri Ritola suorittaa robotisoidun komppaniansa hyökkäystä mekanisoidun prikaatin vastahyökkäyksen kärjessä. Tuntuu scifi-intoilulta, mutta todistakaapa vääräksi:
”Ritolan vaunun tekoälyn ohjaama omasuoja aktivoitui: laserhäirintä sokaisi droonin optiset sensorit. Kinetiikka laukaisi pienoiskranaatin, joka tuhosi droonin rungon… Ritola saneli sotapäiväkirjaan:
– Vastahyökkäys torjuttu. Sillanpää suomalaisten hallussa. Gobbel-Bänger oli vakuuttava ja imi tulta puoleensa antaen aikaa tuhota hyökkäävät droonit. Vaanivat aseet tehokkaita. Spektri hallussa.”
Tämän päivän Simo Häyhä ja Antti Rokka joutunevat jatko-opinnoille.
Jyri Kosola: Koneiden sota. Droonien läpimurto ja vallankumous. Docendo 2026.