Napolista etelään ei kuvaa luomisen tuskaa, vaikka kyseessä on taiteilijan muistiinmerkinnät työstä ja elämänvietosta. Tuskaa lievempi olotila saattaa kohdata päähenkilöämme, kun hän herää jonakin aamuna ylensyöneenä tai viiniä lipittäneenä Italian asumuksessaan.
Sikäläiset mahdollisuudet nautintoihin ovat suomalaisen mittapuun mukaan sellaiset, että ne täällä tundran äärillä julistettaisiin vaarallisiksi, esimerkiksi: ”Tämä ruoka ja juoma voivat aiheuttaa arveluttavan, salakavalan onnellisuuden ohimenevän tunteen.” Suomessa THL voisikin luokitella Hämeenniemen teoksen epäsopivaksi kirjastoihin tai myytäväksi.
Vuosikymmenten myötä Eero Hämeenniemi on kehittänyt luomistyötä sulostuttavat puitteet. Tietyt kuukaudet vuosistaan hän vietti Roomassa, viimeisten kymmenen vuoden ajanjaksot ovat puolestaan kuluneet asuntona Palermon kattoterassihuoneisto. Maisemat ja auringonpaiste todistavat onnea ja onnellisuutta, josta massaturismin varassa oleva voi vain uneksia. Kuitenkin kyse on hänen oman ammattinsa harjoittamisesta – toki kadehdittavissa puitteissa.
Kaiken ehto: kielitaito
Päästäksesi tutustumaan mahdollisuuksiin ja kontakteihin vieraissa maissa tarvitset kielitaitoa. Se ja taustasi vaikuttavat suhteiden solmimiseen. Esimerkiksi Palermon asunto löytyi kiemuroiden kautta: ensin silmiin osunut vuokralle tarjotaan –ilmoitus kv. kirjallisuuslehden kautta, keskusteluyhteyteen pääsy italiankielellä omistajien kanssa. Vuokrahuoneiston timantti oli flyygeli, jonka käyttö työvälineenä ei häiritsisi ketään – alakerrassa aniharvoin käytössä oleva juhlasali.
Hämeenniemi vaeltelee eteläisessä Italiassa kuin kala vedessä. Kaikki ei suju kielitaidosta huolimatta vailla vastuksia, mutta eteläisen mentaliteettiin tottunut sukkuloitsija antaa paljon anteeksi, vaikka paikallisten sählääminen ja suurpiirteisyys ottavat välillä koville.
Joskus kieliasetelmia voi vain ihmetellä. Esimerkiksi Palermon takamaiden vuoristossa odottaa yllätys, kokonainen kaupunki, Albaanien tasangolla, jossa puhutaan italian ohessa albaniaa. Sen hyväksyy todeksi, kun tietää, että viisisataa vuotta sitten Venetsian tasavallan laivasto auttoi joukon albaaneja pakenemaan Sisiliaan Osmanivaltion vallatessa alueita. Eli ryhtyessään puhuttelemaan torin äijiä, säveltäjämme huomaa, että keskeltä Sisiliaa löytyy palanen Albaniaa.
Kulttuurin kehdossa
Hyvin kirjoittaja saa Sisilian historian ja sen suoman viisauden tietoomme. Keskeisellä sijainnillaan saari on omaksunut ja siirtänyt sivistystä moniin suuntiin. Muun muassa Arkhimedes (287-212 eaa) kehitteli Syrakusan suojelemiseksi laitteita. Yksi hänen keksintöjään oli havaita, kuinka saadaan selville nesteeseen upotetun kappaleen tilavuus, kuten olemme oppineet.
Matemaatikkona Arkhimedes oli todella merkittävä. Hämeenniemi kertoo, että Arkhimedes mittaili ällistyttävän tarkan likiarvon piille. Koska tämä kiinnostaa erityisesti Jokipii-nimisiä, todettakoon että Raamatussa kahteen kertaan mainittu piin arvo on Arkhimedeen huomioihin nähden kerrassaan metsässä. Seuraava olkoonkin myös tiedollinen lisäys Hämeenniemen kirjaan. Arkhimedes onnistui arvioimaan piin välille 3 1/7 ja 3 10/71. Likiarvon tarkka lukusarja alkaa 3,14159 jne.
Olkoonkin, että valtakunnansyyttäjä yhä pähkäilee kansanedustaja Päivi Räsäsen Raamattu-siteerausten suhteen, kerrottakoon, että Raamatun väite piin likiarvoksi on 3 (=kolme)! Jos Räsänen tuota Raamatun hölynpölyä levittäisi, siitä eivät välittäisi muut kuin Jokipiit, ei edes syntisiä vainoava syyttäjä. Olisivatpa Raamattua vuosisatoja myöhemmin laatineet lukeneet kunnolla Arkhimedeensa! Tämän pii-arvioiden keskiarvon perusteella maapallon todellisen ympäryksen arviointivirhe olisi alle 5 (viiden) kilometrin luokkaa!
Ilon aiheina ruoka ja juoma
Italia on maksukykyiselle, kielitaitoiselle herkuttelijalle elämys. Outojakin asioita kohtaa, esimerkiksi colatura, joka kuulostaa ja varmaan maistuukin ns. mielenkiintoiselta. Sitä valmistetaan Cetaran pikkukaupungissa, se on suolainen kalakastike ja ainesosina vain anjovis, joka säilötään suolaan. Se perustuu käymiselle. Lopputulos on tumma suolainen neste. Siitä kulinaristimme pitää. Harva suomalainen sitä on maistanut. Maistaisiko toisen kerran, enpä ole varma.
Pitkiä aikoja vuodesta samassa paikassa asuessaan kertojasta on tullut monen kahvilanpitäjän ja ravintoloitsijan tuttu, ehkä ystäväkin. Tyyppivalikoima sisältää äksyjä, mutta osaavia sekä paljon vähemmän rahanhimoisia kuin mihin turisteina olemme tottuneet. Eräs jo tutuksi tullut kahvilanpitäjä ei usein suostu ottamaan maksua, jos olet allapäin, toisaalta jos satut olemaan iloisella päällä, ei hän taaskaan suostu ottamaan maksua. Ehkä sen aika koittaa.
Herkuttelua kuvaillessaan kirja tarjoaa sisilialaisen elämän nurjan puoleen. Mafian uhka leijuu yhä saaren ja koko Etelä-Italian yllä. Ja sankareina voi vain pitää niitä yrittäjiä, jotka ovat liittyneet Addio Pizzo –liittoutumaan, jonka jäsenet kieltäytyvät maksamasta rikollisille ns. suojelurahaa.
Mafian ohella oman nenännyrpistyksen saavat osakseen ne massaturistien parvet, jotka suuntaavat tunnettujen elokuvien tai tv-ohjelmasarjojen kuvauspaikoille nähdäkseen mielestään jotakin aitoa ja historiallista. Esimerkiksi Kummisetä-elokuvan tapahtumapaikka Corleonen kaupunkipahasessa ei tarjota Marlon Brandon tai Al Pacinon roolihahmoja kuin Rovaniemellä joulupukkia.
Välillä Hämeenniemi jopa säveltää ja konsertoikin vaikkapa Olli Mustosen kanssa:
”…kun Olli Mustonen oli Palermossa soittamassa ja johtamassa orkesteria. Minua Ollin raikkaat ja omaperäiset tulkinnat ilahduttavat, mutta Palermon aika konservatiiviseen ilmapiiriin ne sopivat huonosti…”
Mutta sittenhän palermolaiset muistuttavat hänen hirmuisuuttaan Seppo Heikinheimoa, joka suututti vuosikymmenet sitten Mustosen ihailijat täällä koto-Suomessa.
Eero Hämeenniemi: Napolista etelään. Basambooks 2021.