Viron parlamentin puhemies Henn Põlluaas valtuuskuntineen tapasi äskettäisellä Suomen-vierailullaan muun muassa eduskunnan puhemies Matti Vanhasen (kesk.), valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.), ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.). Tiivistahtisen vierailun asialista täyttyi ajankohtaisista kansainvälisistä kysymyksistä.
Viikon keskeiseksi uutisaiheeksi nousseessa Kreikan ja Turkin rajan tilanteessa ja Eurooppaa vuonna 2015 koetelleessa pakolaiskriisissä Viron kansalliskonservatiivista kansanpuoluetta (Ekre) edustava Põlluaas näkee runsaasti yhtymäkohtia.
– On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että myös erot vuoden 2015 tilanteeseen ovat huomattavia, riigikogun puhemies Põlluaas sanoo Verkkouutisille.
– Ihmiset, jotka on nyt saatettu Turkin toimesta liikkeelle, eivät ole lähteneet Syyrian Idlibin sota-alueelta, sillä Turkki on sulkenut Syyrian-vastaisen rajansa. Nämä Kreikan rajalle kuljetetut henkilöt ovat käsittääkseni asuneet pitkään Turkissa ja saaneet turvan jo kauan sitten. Vaikka heitä on nyt johdettu harhaan, he ovat silti laittomia maahanmuuttajia, jotka eivät kuulu kansainvälisten pakolaissopimusten piiriin, Põlluaas toteaa.
Paine kohdistuu erityisesti Kreikkaan, jota EU:n kaikkien jäsenvaltioiden on hänen mukaansa syytä tukea. Hän kertoo Viron jo päättäneen lähettää Kreikan avuksi kaksi partiovenettä ja parikymmentä rajavartijaa.
Põlluaas myöntää Turkin Nato-jäsenyyden tuovan asetelmaan oman lisämausteensa.
– Turkki on tässä siirtolaisasiassa pelannut omaa peliään ja kiristänyt muita maita. Se on erittäin lyhytnäköistä politiikkaa, mutta Naton ratkaistavaksi se ei kuulu. Toivon, että EU löytää tilanteeseen ratkaisun. Viro on aina painottanut, että ihmisiä on autettava lähtömaissaan, koska se on parasta ja tehokkainta. Emme missään nimessä tue pakkosijoittamista, eikä jäsenmaita saisi painostaa maahanmuuttajien vastaanottamiseen, Põlluaas sanoo.
– Mitä tulee tilanteeseen Syyrian Idlibissä, siellä Syyrian ja Venäjän koneet ovat hyökänneet järjestelmällisesti siviilikohteita vastaan. Siinä Nato on vahvasti Turkin tukena, hän painottaa.
”EU ei todellakaan ole Neuvostoliitto”
Vaikka Ekre on profiloitunut EU-kriittisenä puolueena, mutta Põlluaas puhuu unionista jokseenkin myönteiseen sävyyn.
– EU perustettiin rauhan ja yhteistyön hengessä. Haluttiin, että eurooppalaiset ihmiset, tavarat ja palvelut voisivat liikkua esteettömästi. Vapaaehtoisuuteen perustuva suvereenien valtioiden liitto on ollut historiallisesti ennennäkemätön saavutus, josta Viro on sen jäsenenä hyvin paljon hyötynyt, Põlluaas sanoo.
– Yksi suurimmista EU:n ongelmista on mielestäni se, että jäsenmaat ovat luovuttaneet suvereniteettiaan yhä enemmän Brysseliin. Kun valtiot ovat liittyneet unionin jäseniksi, päämääränä ei ole ollut federaatio, vaan itsenäisten valtioiden liitto. Toivon, että EU sellaisena myös pysyy, hän toteaa.
Brexit kertoo Põlluaasin mielestä siitä, mitä voi tapahtua, jos jokin kansakunta kokee EU:n uhaksi suvereniteetilleen. Unionin tulisi hänen mukaansa kuunnella jäsenvaltioiden mielialoja nykyistä herkemmällä korvalla ja mieluummin joustettava kuin pidettävä jyrkästi kiinni kannoistaan.
– Sellainen asenne, että me olemme oikeassa ja tee muut väärässä, tietenkin vain kärjistää ristiriitoja, hän huomauttaa.
EU:n kärkevimmät arvostelijat niin Suomessa kuin Virossa ovat verranneet unionia Neuvostoliittoon. Vertaus herättää erityisen voimakkaita tunteita vuosikymmenten mittaisen neuvostomiehityksen kokeneiden virolaisten keskuudessa.
– Minä en pidä vertausta lainkaan onnistuneena, Põlluaas sanoo.
– Neuvostoliitto oli brutaali sortojärjestelmä, jossa kaikenlainen toisinajattelu oli totaalisesti kielletty. Jos siihen ei alistunut, päätyi pahimmassa tapauksessa teloituskomppanian eteen. EU:ssa mitään tällaista ei tietenkään ole eikä toivottavasti koskaan tulekaan, Põlluaas toteaa.
Vallan keskittämistä Brysseliin on hänen mukaansa vältettävä, sillä varsinkaan arvokysymyksiä ei saisi ylhäältä käsin ohjata.
– Kreml pyrki neuvostoaikana määrittelemään, mitä voi ja mitä pitää sanoa, miten on käyttäydyttävä, mikä on hyvää ja mikä pahaa. Samankaltaisia piirteitä on EU:ssakin näkyvissä. Pitäisi kuitenkin kunnioittaa niitä ikiaikaisia arvo- ja moraalikäsityksiä, joita kansalliset traditiot ovat muokanneet.
LUE MYÖS: ”Seisomme aina toistemme rinnalla”