Lokakuussa 2013 kuolleelta teknotrillerikirjailija Tom Clancylta on ilmestynyt postuumisti Command Authority -teos. Se kuuluu Clancyn erittäin suosittuun monikymmenvuotiseen sarjaan, jossa päähenkilöitä ovat USA:n presidentiksi nouseva Jack Ryan ja hänen saman niminen poikansa.
Command Authority alkaa hiuksia pystyyn nostattavalla yksityiskohtaisella sotakuvailulla. Siinä ”Venäjän federaatio miehitti itsenäisen naapurinsa kevään ensimmäisenä kuuttomana yönä. Sen ei pitänyt tapahtua. Tämä oli kuitenkin Viro, ja Viro oli Naton jäsenvaltio. Tallinnan poliitikot olivat luvanneet kansalleen, ettei Venäjä hyökkäisi nyt kun he olivat liittoutuneet. Mutta toistaiseksi Natoa ei tässä sodassa näkynyt”.
Venäjän maahyökkäys tapahtuu kartoilla kuvitetun kirjan tarkassa kuvailussa T-90 -tankeilla. Ne etenevät lähes vapaasti. Ilmassa virolaiset sen sijaan pudottavat 12 venäläiskonetta.
”Ensimmäisten neljän tunnin aikana kyliä pantiin maan tasalle, kaupunkeja oli raunioina ja monet tankit eivät vielä olleet ampuneet pääaseillaan”.
Kirja seuraa noin 5 000 asukkaan Põlvan kylän opettaja Edgar Nõlvakia, joka on viikkojen ajan kuullut puheita miehityksestä ja makaa nyt vihaisena ojassa tankeilta piilossa saatuaan soiton idempänä asuvalta ystävältään.
”Hän oli viettänyt nuoruutensa 70- ja 80-luvulla peläten että jonain päivänä tankit tulisivat metsärajan ja kodin suojan takaa. Mutta viimeisen 23 vuoden aikana se pelko oli uonhtunut”.
Lukuisia kyläläisiä on jo kuollut. Tankkien jäljessä on tullut lava-autoilla suuria määriä siviilejä, jotka järjestelmällisesti polttavat ja ryöstävät paikkoja. ”Ne olisivat Tarton kaupungissa iltapäivällä”.
Kirja siirtyy seuraamaan panssarivaunukomentaja Arkadi Lapranovia, joka antaa sotilailleen ohjeita kylän rakennusten tulittamisesta. Heidän hieno päivänsä keskeytyy vasta havaintoon Polvan kaduilla matalalla liikkuvasta pienestä mustasta helikopterista. Se on valmistelemassa vastaiskua, josta tulee raju.
Kirjassa Venäjää johtaa entinen KGB-upseeri, joka sanoo maataan ”erityisdemokratiaksi”. Myöhemmin Clancy kirjoittaa, että ”Põlvan taistelu kirjattiin ensimmäiseksi yhteenotoiksi Naton ja Venäjän välillä, mutta myöhään iltapäivällä oli tapahtunut tusina vastaavaa tapausta Itä-Virossa. Venäjän sotasuunnitelma oli perustunut Naton haluttomuuteen tai kyvyttömyyteen puolustaa jäsenvaltiotaan. Venäjän uhkapeli oli epäonnistunut, ja se vetäytyi Virosta seuraavana päivänä, väittäen koko harjoitusta menestykseksi: maan ainoa tarkoitus oli ollut terroristien poistaminen eräistä rajan kylistä, ja se oli saavutettu”.
Kirjan päätapahtumapaikaksi tulee lopulta Ukraina, jonka tämänhetkiset levottomuudet Clancy on ennakoinut.
Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves retwiittasi äsken kirjaa koskevan arvostelun.