Uutinen presidentti Mauno Koiviston kuolemasta palautti Viron ulkoministerinä vuosina 1992–94 toimineen Trivimi Vellisten mieleen monta muistoa. Erityisen lämpimästi hän muistelee Helsinkiin vuonna 1993 tekemäänsä vierailua.
– Delegaatiomme vierailuohjelmaan kuului käynti Presidentinlinnassa. Sen yhteydessä kävin presidentti Koiviston kanssa pitkän kahdenkeskisen keskustelun suomen kielellä, Velliste kertoo Verkkouutisille.
– Kun otin esille hänen sotapalveluksensa kaukopartiomiehenä jatkosodassa, hän yllättyi ensin kovasti ja ihmetteli, kuinka voin olla tietoinen siitä. Kerroin, että asia oli minulle tärkeä, ja pyysin häntä kertomaan muistojaan tuolta ajalta. Hän tarinoikin niistä mielellään, ja sillä tavoin alkoi meidän välillämme vallinnut hyvä suhde.
Presidentti ja hänen virolainen vieraansa puhuivat myös maidemme yhteisestä historiasta. Velliste kertoo korostaneensa, että Suomella oli Virolle ja virolaisille suuri merkitys myös pitkän neuvostomiehityksen aikana.
– Pohjois-Virossa ihmiset katsoivat joka ilta Suomen televisiota, joka avasi meille ikkunan vapaaseen maailmaan. Latviassa, Liettuassa tai edes Etelä-Virossa vastaavaa ikkunaa ei ollut, Velliste sanoo.
– Myös presidentti Urho Kekkosen ansiosta käynnistynyt säännöllinen laivaliikenne Helsingin ja Tallinnan välillä oli asia, josta Koivistolle mainitsin. Suomalaisethan eivät tuoneet Viroon vuosien saatossa vain tuhansia tonneja kahvia ja Raamattuja, vaan myös solmivat lukemattomia ystävyyssuhteita virolaisten perheiden kanssa. Tälläkin oli Viron läntisten siteiden säilymisen kannalta suuri arvo.
Hiljaista apua Koiviston siunauksella
Viron itsenäisyyden palautumista edeltävinä vuosina Suomi antoi Virolle laajamittaista tukea julkisuudelta piilossa.´
Matala profiili ei Vellisten mielestä mitenkään vähennä sen suurta merkitystä.
– On tärkeää ymmärtää, etteivät äänekkäät julkilausumat ole oikea keino kaikkiin tilanteisiin. Joskus, kuten tässä, oli viisaampaa toimia hiljaisesti, askel kerrallaan.
Sammutetuin lyhdyin annetulla tuella oli vuoden 1988 lopulta alkaen presidentti Mauno Koiviston siunaus. Toimintaa piiloteltiin, koska valtiojohto ei halunnut horjuttaa presidentti Mihail Gorbatšovin uudistuspolitiikkaa Neuvostoliitossa. Vanhoillisten paluu vallankahvaan Kremlissä ei olisi ollut Suomenkaan edun mukaista, mutta Viron ja muiden Baltian maiden pyrkimyksille sen pelättiin merkitsevän täyttä haaksirikkoa.
– Ymmärsimme kyllä, kuinka Suomessa ajateltiin. Viron ja Suomen suhteissa on aina ollut tärkeää, että osaamme tarkastella asioita myös toisen osapuolen silmin, Velliste sanoo.
Toimittaja: HEIKKI HAKALA, Tallinna