Tuolloin vasta itsenäistyneen Viron suurlähettiläänä Suomessa 1993-95 toiminut Jaak Jõerüüt on julkaissut muistelmakirjan Viron lähettiläänä Suomessa ja muissa maissa (Tallinna-kustannus).
Paikoin jopa runollisessa, haikeassa ja elegisessä kirjassaan ex-lähettiläs käy läpi paljon kriittisiäkin näkemyksiään Suomesta ja suomalaisista.
1990-luvun alussa Viro oli suomalaisille tuntematon ja Suomi virolaisille hänen mukaansa ”lähestulkoon luvattu maa”.
– Kaikkina venäläisvuosikymmeninä olivat Suomen televisio, suomalaiset tuttavat, Suomen läheisyys, Tallinnan ja Helsingin välillä kulkeva laiva pitäneet yllä sellaista tunnetta, että virolaisille on Suomeen meno ensimmäinen askel vapauteen, askel sivistyneeseen, puhtaaseen, valkoiseen ja lämpimään yhteiskuntaan. Nimenomaan – myös lämpimään! Kukapa meistä ei muistaisi venäläisajan kylmiä talvia ja lämmittämättömiä taloja, kukapa ei siis tietäisi yhtä ja toista Helsingin lämpimistä raitiovaunuista tai lumeen rakennetuista tropiikkikeskuksista, joissa oli altaita!
– Ja rahamaailma – sillä siellä oli voimassa kaikkein lähimpänä sijaitseva oikea raha. Neuvostoliitto-nimisellä alueella oli käytössä rupla, joka oli parodia rahasta. Ja liikemaailma – sitäkin oli nähty Suomen televisiossa kyllin paljon. Kahdeksankymmentäluvun lopussa ja yhdeksänkymmentäluvun alussa, heti kun poliittinen tilanne vähänkin salli vapaampaa liikkumista, monet virolaiset yrittivät päästä Suomeen työhön ja opiskelemaan, päästä keinolla millä hyvänsä asumaan Suomeen ajatellen, että myöhemmin näkee kannattaako mennä sieltä eteenpäin vai tulla takaisin, tai jopa jäädä sinne, Jaak Jõerüüt kirjoittaa.
”Antaa vain mielen mustua”
Viron Helsingin lähetystö piti perustaa tyhjästä. Ulkoministeri Trivimi Velliste antoi ohjeen numero yksi: vanha lähetystötalo Helsingissä oli saatava takaisin.
– Meidänkin elämämme siellä oli täynnä totista, karua työtä, ulkoista kiipsmailingia, mutta sisäistä pinnistelyä, ulkoista viileyttä mutta sisäistä hikeä. Suomi puristaa omistaankin irti jokseenkin paljon, viimeistä myöten, mutta kansalaiset ovat enimmäkseen ylpeitä siitä, että tulevat toimeen, vaikka luita särkee niihin syöpyneen pohjoismaisen talven takia. Antaa vain mielen mustua kaamoksen aikana, se pitää hukuttaa pakenemalla – joko Välimeren rannalle tai olutlasin syvyyksiin. He ähisevät ja tulevat toimeen, sillä heidän iskulauseensa on – on lottovoitto syntyä Suomessa. En tosin ole kuullut yhdenkään suomalaisen tarkentavan, miten suuri voitto pelaajia odottaa näissä arpajaisissa.
Jaak Jõerüüt kuvailee, ettei hän ollut lähettilääksi tullessaan vielä koskaan edes työskennellyt tietokoneella eikä omistanut matkapuhelinta. ”Sata uutta nuppia ja kosketinta oli saatava heti selville”.
– Jouduin kerrasta tekemään ja oppimaan sen, mikä on naapurivaltioissa edellyttänyt vuosikymmenien ja sukupolvien mittaista näpertelyä. Meidän oli pärjättävä sata kertaa nopeammin alentamatta kuitenkaan hintaa. …
– Tähänastisessa elämässä käytettyjen ostoskassien kanssa ei ollut enää yhtään mitään tekemistä. Neuvostoliiton kauppojen takkuinen ja haiseva maailma vajosi unholaan.
LUE MYÖS:
Tuleva diplomaatti joutui myymään pimeää viinaa Helsingissä: ”Repi sielun”