Virolaisten voi usein kuulla viittaavan hyvään Ruotsin aikaan – 1500-luvun lopulta 1700-luvun alkuun ulottuneeseen ajanjaksoon, jolloin ensin Tallinna ympäristöineen ja lopulta käytännössä koko nykyinen Viro kuuluivat Ruotsin kuningaskuntaan.
Vaikka ajan hyvyys oli toki suhteellista, moni kuitenkin piti silloisia oloja parempina kuin Saksalaisen ritarikunnan aikana tai suuresta Pohjan sodasta alkaneella Venäjän vallan kaudella.
1800-luvulla tapahtuneen kansallisen heräämisen myötä Ruotsin ajan muistelussa korostui etenkin sen huomattava merkitys Viron sivistys- ja kulttuurielämälle. Esiin nousi myös romanttissävytteinen mielikuva suomalaisista ja virolaisista, kahdesta veljeskansasta, saman kruunun alamaisina. Olikin luontevaa, että itsenäistymisen kynnyksellä ja maailmansotien välillä Virossa tehtiin aloitteita niin Suomen kanssa solmittavasta valtioliitosta kuin unionista, joka yhdistäisi Baltian ja Skandinavian.
Kun Viro nyt viettää itsenäisyytensä satavuotisjuhlaa, se määrittelee itsensä yhä useammin pohjoismaaksi. Viesti toistuu niin johtavien poliitikkojen puheenvuoroissa kuin lehtien palstoilla käytävässä kansalaiskeskustelussa. Viron Helsingin-suurlähettilään Margus Laidren mukaan kyse ei ole yksinomaan Viron paikasta maailmassa, vaan myös tarpeesta Pohjoismaiden ja Baltian maiden suhteen laajempaan uudelleenarviointiin.
– Meidän olisi kyettävä yhdistämään voimamme ja luotava kokonaan uudenlainen konstellaatio – uusi Pohjola, maataan Suomessa vuodesta 2014 edustanut Laidre sanoo.
– Kun maailma muuttuu, tarvitsemme merkittävästi aiempaa läheisempää yhteistyötä ja uuden yhteisen identiteetin. Uskon, että tämä on tulevaisuutemme ykköskysymys.
Laidre esittää ajatuksensa historiasta väitelleen tohtorin näkemyksellä ja raskaan sarjan diplomaatin kokemuksella. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän on toiminut muun muassa suurlähettiläänä Britanniassa, Saksassa ja Ruotsissa, ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä sekä presidentti Toomas Hendrik Ilveksen ulkopoliittisena neuvonantajana.
Perinteinen jako Baltian maihin ja Pohjoismaihin kantaa Laidren mielestä kätkettyä mielikuvaa jaosta itään ja länteen.
”Uusi Pohjola”
Uusi Pohjola voisi suurlähettiläs Margus Laidren mukaan rakentua alhaalta ylöspäin toteutuvana prosessina, joka saisi käyttövoimansa kansalaisilta. Toinen vaihtoehto – ylhäältä alaspäin – edellyttäisi yhteiskunnan huipulta sellaista visionäärisyyttä, voimaa ja tahtoa, jota ei ole viime vuosina nähty.
– Johtajuuden puute ei ole haaste vain meidän maillemme vaan koko Euroopalle. Muistamme EU:n komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin usein toistetun sitaatin: ’Me kaikki tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Emme vain tiedä, kuinka tulisimme valituiksi uudelleen sen jälkeen, kun olemme sen tehneet.
Uutta Pohjolaa on viime aikoina viritelty myös suomalaisissa puheenvuoroissa.
– Vanhalla Pohjolalla eli Pohjoismailla oli merkittävä rooli 1900-luvun Euroopassa. Uudella Pohjolalla, johon kuuluvat myös Baltian maat, voi olla vähintään yhtä merkittävä rooli 2000-luvun Euroopassa, Keskuskauppakamarin silloinen toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä ehdotti viime toukokuussa.
Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteenlaskettu bruttokansantuote vastaa Penttilän mukaan noin 9,5 prosenttia koko EU:n bruttokansantuotteesta. Luku ei ole eurooppalaisittain vähäinen, sillä se on 44 prosenttia Saksan, 59 prosenttia Britannian, 63 prosenttia Ranskan ja 83 prosenttia Italian taloudesta.
– Uusi Pohjola olisi edelläkävijä, jonka puitteissa me voisimme näyttää suuntaa koko Euroopalle, suurlähettiläs Laidre visioi.
Katse Suomeen
Pohjoismaiden ministerineuvoston Tallinnan-edustuston johtaja Christer Haglund pitää pohdintoja uudesta Pohjolasta luontevina ja tervetulleina.
Hän muistuttaa, että Viron ulkopoliittinen johto asetti 1990-luvulla tavoitteekseen maan jäsenyyden paitsi Euroopan unionissa ja Natossa myös pohjoismaisissa yhteistyörakenteissa.
– Kun EU:n ja Naton jäsenyys oli sitten saavutettu, on hyvin ymmärrettävää, että Viron aktiivisuus ja mielenkiinto kohdistuivat ensi sijassa niihin, Haglund sanoo.
– Viimeisten vuosien aikana tilanne Euroopassa on ollut olennaisesti toisenlainen. Virolaisille se on antanut aiheen miettiä, missä heidän parhaat kumppaninsa lopulta ovat. Katseet ovat jälleen kääntyneet Pohjoismaihin ja erityisesti Suomeen. Tämä ei koske vain poliitikkoja ja virkamiehiä, vaan myös muita, esimerkiksi elinkeinoelämää. Taustalla eivät ole vain nykypäivän realiteetit, vaan myös historialliset siteet.
Virossa samoin kuin Latviassa ja Liettuassa on Haglundin mukaan nähty, että nykyistä tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä hyötyvät kaikki.
– Pohjoismaisia saavutuksia pidetään arvossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pohjoismaista yhteiskuntamallia kritiikittömästi jäljiteltäisiin vaan kukin toimii tavallaan. Onhan Pohjoismaiden omissakin ratkaisuissa isoja eroja alkaen siitä, kuulutaanko EU:hun, Natoon ja euroalueeseen vai ei.
Asetelma on Haglundin mukaan entistä luontevampi nyt, kun impulsseja liikkuu molempiin suuntiin.
– Olemme saaneet nähdä, että meillä on paljon opittavaa esimerkiksi siitä kadehdittavasta ketteryydestä, jolla Viro on kyennyt digitalisaatiohankkeitaan toteuttamaan.
Enemmän tavoitteita
Riippumatta siitä, miten ajatus uudesta Pohjolasta etenee, suurlähettiläs Laidre toivoo Viron ja Suomen kumppanuuden ottavan lähivuosina suuren harppauksen eteenpäin. Mailla on hänen mielestään taipumus jäädä aivan liian usein odottamaan uusia poliittisia avauksia muualta.
– Sellainen asenne on ihan turha jäänne menneisyydestä. Miksi Suomi ja Viro evät voisi itse muodostaa etujoukkoa? Yhdessä meillä on siihen aivan erinomaiset edellytykset.
Kun viime vuosina on puhuttu Suomen ja Viron yhteistyöstä, on usein keskitytty maalailemaan informaatioteknologian yritysmaailmalle ja hallinnolle avaamia tulevaisuudennäkymiä.
– Tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvä potentiaali on toki merkittävä, eikä sitä saa hukata. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kyse on vain kapeasta osa-alueesta. Kaikessa maidemme välisessä yhteistyössä olisi mahdollista edetä paljon nykyistä syvemmälle, jos niin halutaan, Margus Laidre sanoo.
Vuoropuhelu poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien kesken saisi hänen mielestään olla olennaisesti intensiivisempää ja tavoitteellisempaa kuin mitä se nyt on.
– Meidän olisi tärkeää kuunnella toisiamme tarkemmalla korvalla. Pitäisi hakea yhteisiä intressejä ja miettiä, miten voimme yhteistuumin edistää niitä maailmalla sen sijaan, että kilpailemme täällä keskenämme. Kilpailijoita meillä riittää yllin kyllin muutenkin.
Rima on Laidren mielestä syytä asettaa korkealle.
– Kun Andrus Ansip tuoreena pääministerinä ilmoitti haluavansa nostaa Viron Euroopan viiden vauraimman valtion joukkoon, hänelle hymähdeltiin epäuskoisesti. Päämäärään on toki vielä matkaa, mutta suunta on oikea. Edistyksen edellytys on, että emme jää lepäämään laakereillamme ja tyydy nautiskelemaan siitä, mitä on aiemmin saavutettu.