Hallitustasonkin suunnitelmissa on rajoittaa maataloutta ja oman uusiutuvan energian tuotantoa. Suomalaiseen maatalouteen liittyvää toimintaa syytetään ilmaston ja ympäristön pilaamisesta. Viherrakentamisen valtavat jätekuormat ja jätevesilaitosten päästöt myös lasketaan maatalouden syyksi.
Koska asiaa käsitellään ideologiselta pohjalta aivan hallitustasolla asti, faktoille ei kallisteta korvaa ja totuus unohtuu. Ympäristöongelmat eivät katoa mihinkään, jos ainoastaan maatalouden päästöistä haetaan syyllistä.
Maajusseja syytetään kaikesta mahdollisesta, vaikka he ovat oikeita ympäristöasiantuntijoita ruohonjuuritasolla. Maaseudun puurtajat, yrittäjät, haluavat tehdä päätöksiä oman omaisuutensa ja ympäristön vaalimiseksi. Ei heillä ole mitään syytä tehdä työtään huonosti. Maatilat ovat Suomessa perhetiloja, joiden jatkumo on sukupolvelta toiselle.
Maatalouden ympäristöasiat olisivat vieläkin kehittyneemmällä tasolla, jos virkamieskunta ei panisi kapulaa rattaisiin. Erityisesti ELY, Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, on omaksunut linjan, joka sotii vastaan virkamiehen perusvelvoitteita ja virkavalaa vastaan. ELY tehtailee rikosilmoituksia ja pyrkii tekemään pelkkää vahinkoa.
Virkamiehen rooli on määritelty neuvoa-antavaksi ja ohjaavaksi. Tosiasia on kuitenkin päinvastainen. ELY-keskuksien toiminta on poliisitoimen kaltainen, aiheettomia rikosilmoituksia väsäävä koneisto, joka aiheuttaa pelkkää vahinkoa maataloudelle ja ympäristön suojelulle. Vaikka virkamiehet rikkovat virkavalaansa, mutta eivät joudu koskaan vastuuseen, vaikka ovat jääneet kiinni jopa valehtelusta.
Farmarit ovat ELY-keskusten asiakkaita. Mutta tämä virkakoneisto pilaa asiakasrajapintaansa tasaisen tappavaan tahtiin. Farmarit eivät pysty edes keskustelemaan tämän tunnottoman jättiläisen kanssa. Juopa, mitä tämä itseriittoinen virkamieskunta rakentaa viljelijöiden ja itsensä väliin, on luonut korvaamatonta haittaa. Se ulottuu seuraaviin sukupolviin asti.
ELY:llä on tälläkin hetkellä pelkästään Kauhajoella vireillä lukuisia rikosilmoituksia ja käräjöintejä. Itä-Suomessa päättyi juuri vuosia kestäneen oikeusprosessi, seitsemän istunnon sarja, jonka viljelijä voitti. Hänelle koitui kuitenkin aiheettomista syytteistä yli 100[nbsp]000 euron kulut. Hallinto-oikeudessa jokainen maksaa kulunsa itse.
Toinen asia on sitten se, mitä tällaisen virkakoneiston toiminta maksaa veronmaksajille. Oikeustuvassa totuudella ei tunnu olevan mitään merkitystä. Pöytäkirjoissa usein syytteiden perusteet pohjautuvat mielipiteisiin, ei todistusaineistoon. Viljelijä on tästä lähtökohdasta yleensä jo etukäteen häviäjä.
Jos haluamme tehostaa suomalaista ruokatuotantoa ympäristöystävällisempään ja kannattavampaan suuntaan, nämä valtiot valtion sisällä pitäisi panna ruotuun. Maajusseille pitäisi edes antaa mahdollisuus toimia paremmin. Ympäristön lisätoimenpiteet jäävät sanahelinäksi, kun niitä ei uskalleta edes tehdä. Kaikesta ylimääräisestä aiheutuu tällä hetkellä lisääntyvää valvontaa ja sanktiopelkoja.
