– Työntekijöiltä leikattiin. Yrittäjät ovat tyytymättömiä, kun paikallinen sopiminen ei etene. Julkisen sektorin työntekijät maksavat eniten, kun menettävät 150 miljoonan euron edestä lomarahojaan. Mikä lopulta on kilpailukykysopimuksen merkitys? Onko kenelläkään syytä olla tyytyväinen, Ville Niinistö kysyy blogissaan.
Hänen mukaansa suurin saavutus lienee se, että sopimus on tehty.
– Enää ei tarvitse hukata toista vuotta riitelyyn siitä. Tämä vuosi on ollut kuluttava kaikille. Työmarkkinoiden epävakaus on heikentänyt halua investoida ja ihmiset ovat kokeneet syvää huolta omasta tulevaisuudestaan. Hallituksen pakkolait ja pääministerin jääräpäisyys palkkojen alentamisen tavoitteessa ovat herättäneet huolta siitä, onko vielä jotain kovempaa tulossa. Uhkailu ja sanelu eivät ole olleet ainakaan hyvää muutosjohtamista, joka ottaisi ihmiset mukaan, Niinistö kirjoittaa.
Hän ei kuitenkaan kiellä sitä, että sopimus alentaa kustannustasoa yrityksille ja siten paranna kustannuskilpailukykyä.
– Sitä voi miettiä, kuinka oikein on sitten laittaa julkisen sektorin naisvaltaiset alat maksajiksi tästä vientiteollisuudelle tärkeästä asiasta. Myös sitä voi miettiä, onko kustannuskilpailukyvyn parantaminen tällä tavalla Suomen tulevaisuuden kokonaisedun mukaista, Niinistö jatkaa arvosteluaan.
Hänen mielestään sopimus on lopulta kuitenkin vanhan maailman ratkaisu.
– Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) piti kiinni omasta päähänpistostaan, jossa suurin kysymys Suomen tulevaisuudelle on kustannuskilpailukyvyn parantaminen. Samalla työmarkkinajärjestöt pitivät kiinni asemastaan, jossa ne lopulta tekivät pääministerin painostamina edellytetyt ratkaisut.
– Ymmärrän sopimuksen kriitikkoja sekä ”oikealla” että ”vasemmalla”. Tämä ei ole työmarkkinoita uudistava sopimus. Pidän selvänä, että ilman tätä ”kilpailukykysopimusta” työmarkkinajärjestöt olisivat olleet valmiita parempiin ratkaisuihin paikallisen sopimisen joustojen lisäämisessä sekä palkkamaltissa, Niinistö sanoo.
– Silloin yrittäjät olisivat saaneet enemmän haluamiaan joustoja, ay-liikkeen toiminta olisi modernisoitunut painottumaan paikallista työntekijän neuvotteluasemaa tukevaksi. Työntekijät olisivat paikallisesti voineet tehdä molempia osapuolia hyödyttäviä joustoja keskitetyn palkka-alen ja työajan pidentämisen sijaan. Onko tämä keskitetty ratkaisu lopulta paras Suomen kilpailukyvylle, yrittäjille ja työntekijöille?, hän kysyy.
– Se tuntuu jäänteeltä menneestä maailmasta, jossa sekä työntekijöille että yrittäjille jää asioita hampaankoloon. En usko, että Suomi nousee sillä että nyt jo töissä olevat tekevät vain pidempiä työpäiviä. Kuusi minuuttia lisää virastotyöaikaa tuskin nostaa julkisen sektorin tuottavuutta, päinvastoin.
Hän huomauttaa, että sopimus itse asiassa lyhyellä aikavälillä kasvattaa valtion velkaa, koska palkkojen leikkaus ja veroale vähentävät valtion tuloja.
– Kustannuskilpailukyvyn paraneminen vientiteollisuudelle on totta. Nyt on vain toivottava, että sen hinta oli maksamisen arvoinen, Niinistö kirjoittaa.