Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö kirjoittaa Aamulehden Vierailija-palstalla Suomen asemasta ja arvoista maailmanjärjestyksen muuttuessa. Niinistö kirjoittaa, että Suomen tulisi jatkaa arvojensa pohjalta oman yhteiskuntansa ja ulkopolitiikkansa kehittämistä. Hänen mukaansa maailmalla kannattaa toimia esimerkin voimalla ja keskustelemalla.
”Uuden ajanjakson kansainvälisten suhteiden luonnetta ei voi vielä täysin ennustaa. Tiedämme kuitenkin muutoksen vaikuttajia, joihin on löydettävä ratkaisuja”, Niinistö sanoo.
Hänen mukaansa tällaisia vaikuttajia ovat ennen kaikkea maailmantalouden painopisteen siirtyminen Aasiaan sekä ilmastoon ja ympäristöön liittyvät uhat sekä esimerkiksi pandemiat.
”Kolmanneksi viimeisen 20 vuoden aikana vallinneiden arvojen rinnalle nousee muita valtapoliittisia pyrkimyksiä. Venäjä nojaa jälleen geopoliittiseen vallankäyttöön. Kiinan arvot ovat toisenlaiset kuin länsimaiden. Miten kansainvälinen oikeus ja reilu kauppa taataan muuttuvissa oloissa”, Niinistö miettii.
Niinistön mukaan edessä on noin 10 vuotta aikaa vahvistaa kansainvälistä oikeutta sellaiseksi, että se kestää nousevien talouksien muutospaineen. Hän sanoo, että maailma tarvitsee entistä vahvempia pelisääntöjä voimankäytön rajoittamisessa ja että kansainvälisten rikostuomioiden toimintaa tulisi vahvistaa. YK:n toimintaa tulisi samanaikaisesti demokratisoida ja sitouttaa kehittyviä maita yhteistyöhön.
Lisäksi Niinistö peräänkuuluttaa kirjoituksessaan kattavaa globaalia ympäristösopimusta, joka tulisi saada aikaan ensi vuonna. Suomen tulisi hänen mukaansa vaalia kaupan reiluja pelisääntöjä. Venäjän toimet hän tuomitsee.
”Emme voi ajautua kaltevalle pinnalle, jossa geopoliittisen jännitteen ja sotilaallisen vallankäytön pelotteen annetaan kasvaa lyhyen aikavälin kahdenvälisen kaupan takia. Kaksilla korteilla ei voi pelata”, hän sanoo.
”Olennaista Suomen ulkopolitiikalle on tunnistaa vahva keskinäisriippuvuus maailmanjärjestyksessä. Epävakaassa maailmassa eivät Eurooppa ja Suomen lähialueet voi olla enää mikään lintukoto”, Niinistö toteaa ja muistuttaa, etteivät reilu kauppa ja demokratia ole mikään itsestäänselvyys. Hänen mukaansa johdonmukaista työtä tarvitaan, jotta niitä voidaan vaalia.