Viljelytukkia on saatu 2000-luvun alusta lähtien jonkin verran harvennushakkuista Etelä- ja Keski-Suomessa, laajemmin istutuskuusi sekä kylvö- ja istutusmänty ovat tulossa tukkimarkkinoille 2020-luvulla, kertoo Metsäntutkimuslaitos Metla.
Maan eteläpuoliskossa viljelypuustojen harvennushakkuista saatavien tukkien määrät ovat kasvussa, ja myös päätehakkuista niitä alkaa tulla näkyvästi.
Metsänuudistaminen viljellen on Suomessa muista pohjoismaista poiketen melko uutta – laajassa mitassa se alkoi meillä vasta 1960-luvulla. Keski- ja Etelä-Euroopassa viljelypuu on tuttu ja usein ainoa raaka-aine metsäteollisuudelle. Sen pohjalta on kehitetty laaja puutuoteteollisuus esimerkiksi Saksassa, Itävallassa, Ranskassa ja Etelä-Ruotsissa.
Viljelty puu kasvaa nopeammin, laatu heikompaa
PUU-ohjelmassa tehtyjen, valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoihin perustuvien selvitysten mukaan viljeltyjä uudistuskypsiä metsiä on vielä vähän.
Niiden pinta-aloista ei ole tarkkaa tietoa, koska inventoinnissa uudistuskypsien metsiköiden syntytapaa ei ole määritelty. Varttuneista kasvatusmetsiköistä viljeltyjen metsien osuus on 15-25 prosenttia puulajista ja alueesta riippuen.
Metlan mukaan koepuuaineistojen perusteella olemassa olevien viljelypuustojen tukki on laadultaan huonompaa ja sen saanto heikompi kuin luontaisesti syntyneillä puustoilla – varsinkin männyllä, mutta osittain myös kuusella.
– Ero johtuu pääasiassa siitä, että viljelty puu ei ole niin suoraa kuin luontaisesti syntynyt puu. Viljelymänty on myös oksikkaampaa, varsinkin istutusmänniköissä, Metla kertoo.
Tukkiprosentti on samassa läpimitassa luontaisesti syntyneillä männyillä 2–10 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kylvetyillä ja 10–15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin istutetuilla männyillä. Luontaisesti syntyneistä kuusista saadaan tukkia noin kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin istutuskuusista.
Viljeltyjen ja luontaisesti syntyneiden puustojen laatuerot ovat nuoremmissa ikäluokissa olennaisesti pienemmät verrattuna vanhempiin.
Puuaine on viljelypuussa nuorempaa kuin saman paksuisessa luonnonpuussa. Tämä näkyy myös raaka-aineessa. Viljelypuussa on enemmän ns. nuorpuuta ja vähemmän sydänpuuta, eikä sen tiheys ja lujuus ole samaa luokkaa kuin luontaisesti syntyneellä puulla.
Saadut tulokset koskevat nykyisiä tukki- ja pikkutukkipuustoja.
Tulossa markkinoille
Metlan mukaan tutkimuksen haasteena ja tehtävänä on ennakoida, miten nuorten viljelypuustojen laatu kehittyy niiden järeytyessä ja miten metsänviljelyn parantuminen ja laatukasvatuksen mahdollinen soveltaminen näkyvät jatkossa viljelymetsien puuraaka-aineen ominaisuuksissa ja arvossa.
– Metsänviljelijän käytettävissä on ollut 1980-luvulta lähtien geneettisesti parempaa ja Suomen kasvuoloihin sopivampaa kylvösiementä sekä istutustaimia kuin aikaisemmin, joten viljelypuun laadun voidaan odottaa paranevan.
Viljelymetsistä peräisin olevaa mäntytukkia ja -pikkutukkia on tulossa hakkuisiin nykyistä enemmän koko Väli-Suomessa ja kuusitukkia ennen kaikkea Itä- ja Etelä-Suomessa.
– Saatavilla olevan puuraaka-aineen ominaisuudet ja tuotteiden valmistuskustannukset sekä kysyntänäkymät ja kilpailukyky markkinoilla ratkaisevat lopulta, mihin tuotteisiin ja millaisilla valmistustekniikoilla viljelypuuta kannattaa käyttää, miten sitä kannattaa lajitella ja mitä siitä voidaan maksaa, Metlan uutiskirjeessä todetaan.