– On hyvä, että perusopetusryhmien pienentämiseksi on jaettu erityisvaltionosuutta, joka on tiukasti korvamerkittyä. Nyt kun kunnat ovat eläneet taloudellisesti haastavia aikoja, olisi ilman sitä säästöjä etsitty hyvin helposti juuri opetuksesta ja ryhmäkokojen kasvattamisesta, Viitamies sanoo.
Hän muistuttaa kuitenkin keskiarvojen olevan vain keskiarvoja, minkä vuoksi tilanne voi jossakin olla hyvin huonokin.
– On kannatettavaa pohtia ryhmäkokojen pienentämistä myös valtionosuusuudistuksella ja harkittava vakavasti ryhmien maksimikokojen määritystä lailla – tosin varoen sitä, että maksimista tulisikin äkkiä minimi, hän ehdottaa.
Viitamies korostaa, että kun on pyritty integroimaan erityistä tukea tarvitsevia lapsia ns. tavallisiin opetusryhmiin, on ryhmän koosta ja saatavilla olevista resursseista huolehdittava entistä enemmän.
– Aikuisten suhde lapsimäärään pitää olla riittävä, ja opetustyössä on oltava riittävästi ammattilaisia. Tässä on myös huolehdittava jatkuvuudesta. Pienet opetusryhmät on oltava arvoasteikon kärjessä myös tulevalla hallituskaudella, kun näihin muutoksiin on nyt ryhdytty, hän sanoo.