– Vaikka jäätä ei Itämerellä ollut viime jäätalvena kovinkaan laajasti, niin ahtautuneet jääkentät ja jään reunan sohjovyöt tekivät talvesta merenkulullisesti melko vaikean. Tällaiset talvet tulevat olemaan entistä yleisimpiä tulevaisuudessa, sanoo Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio.
Jäätalven huippu koettiin 12. helmikuuta, jolloin jäätä oli enimmillään 88 000 neliökilometrin alueella. Jäätalven huippukohdassa jäätä oli lähes kaikkialla Perämerellä ja Merenkurkussa sekä kaikkialla Suomen rannikkoalueilla. Suomenlahdella Loviisasta itään jäätä oli myös ulapalla.
– Talven mittaan oli joitakin lyhyitä kylmiä jaksoja, jotka saivat jään määrän lisääntymään. Kylmiä jaksoja seuranneet lauhat jaksot ja etelänpuoleiset tuulet työnsivät jäät kuitenkin aina kasaan. Tämän takia jäällinen alue ei pääsyt laajentumaan ja sillä tavoin mitaten jäätalvi jäi leudoksi, Vainio selittää.
Talvi jatkui Perämerellä melko pitkään ja ensimmäistä kertaa sitten talven 1997 viimeinen jääkartta julkaistiin kesäkuun puolella – noin viikon verran keskimääräistä myöhemmin.
Toisaalta sata vuotta sitten, jäätalven 1917 viimeiset jäät sulivat Perämereltä Raahen edustalta vasta 6. päivänä heinäkuuta.