Ilmastonmuutospalvelu Copernicus Climate Change Servicen (C3S) mukaan samaan aikaan Euroopassa koettiin lämpimin mitattu vuosi.
Yhdessä ilmakehän seurantapalvelun Copernicus Atmosphere Monitoring Service (CAMS) kanssa C3S kertoo ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksien kasvavan edelleen.
C3S:n toimittama lämpötila-aineisto kertoo, että maanpinnan keskimääräinen keskilämpötila oli globaalisti vain 0.04 ° C alempi kuin vuonna 2016, joka on kaikkein lämpimin mitattu vuosi.
Tiedot osoittavat, että viisi viimeistä vuotta ovat olleet mittaushistorian lämpimimmät ja vuosi 2019 niistä toiseksi lämpimin ja 2010-2019 lämpimin vuosikymmen, viime vuosi oli lähes 0.6°C lämpimämpi kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo ja viimeisten viiden vuoden keskilämpötila oli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n selvityksen mukaan 1.1–1.2 °C korkeampi kuin esiteollisen ajan keskiarvo.
Huomattavin lämpeneminen verrattuna vuosien 1981-2010 keskiarvoon tapahtui Alaskassa ja laajalti arktisella alueella. Useimmat maa-alueet olivat keskimääräistä lämpimämpiä, etenkin Itä- ja Etelä-Eurooppa sekä eteläinen Afrikka ja Australia. Sen sijaan Kanadan keski- ja kaakkoisosissa vuotuiset lämpötilat olivat keskimääräistä alhaisemmat.
Euroopassa kaikki vuodenajat olivat tavallista lämpimämpiä ja kesä ja syksy olivat mitatuista neljänneksi lämpimimmät. Minkään vuodenajan keskilämpötila ei rikkonut ennätyksiä, mutta silti Euroopassa koettiin lämpimin mitattu kalenterivuosi, hiukan lämpimämpi kuin 2014, 2015 ja 2018.
– Vuosi 2019 on ollut jälleen yksi poikkeuksellisen lämmin vuosi, itse asiassa maailmanlaajuisesti toiseksi lämpimin mittaamistamme samalla, kun useat yksittäiset kuukaudet ovat rikkoneet ennätyksiä, kertoo ilmastonmuutospalvelun johtaja Carlo Buontempo.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksista tehtyjen maailmanlaajuisten satelliittimittausten perusteella hiilidioksidipitoisuus jatkoi nousuaan viime vuonna 2.3, +/- 0.8 ppm.
Vuonna 2015 vahvan El Niño -ilmiön seurauksena ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi enemmän kuin vuonna 2019, mikä silloin johtui ilmakehän hiilidioksidin tavanomaista heikommasta sitoutumisesta maanpäälliseen kasvillisuuteen sekä metsäpalojen aiheuttamista suurista hiilidioksidipäästöistä esimerkiksi Indonesiassa.