– Osmo Soininvaara on jo varoitellut Ville Niinistöä liiasta tunnepopulismista. Tämä ei ole ihme; ”inhimillisyys” ja ”ihmisyys” toistuvat vihreillä niin usein, että se tuntuu jo käsitteiden monopolisoimiselta. Myös arvovalinta -termi on viestiltään useimmiten propagandistinen: vastustajalla ei ole samanarvoiset, vaan väärät arvot, Vesa Vares kirjoittaa Pohjalaisessa julkaistussa kolumnissaan.
Hän toteaa, että ärhäkkyyden ero esimerkiksi keskustan oppositioretoriikkaan viime vaalikaudella on silmiinpistävä.
– Vihreä ja vasemmistolainen oppositiopolitiikka harvoin tunnustaa hallituksella olleen edes hyviä tarkoituksia.
Vares huomioi, että tunnepopulismista on kuitenkin vaikeaa luopua, koska se on hyvä nykyajan väline.
– Se antoi käyttövoiman, ”me-tunteen” ja julkisuuden niin (Pekka) Haavisto-ilmiölle kuin vihreiden nykyiselle myötätuulelle. Klikkisukupolvi menee nopeasti trendin mukana, ei kaihda tunnepohjaisia ratkaisuja, kaipaa radikalismia ja haluaa vaikutukset heti. Sen sijaan sosialidemokratia ei maita, koska uusi sukupolvi näkee sen savupiippusosialismina, historiankirja-aineistona, Vares kirjoittaa.
Hän huomauttaa, että toisaalta hybriksessä ja hyvä–paha -retoriikassa on vaaransa.
– Vihreät ovat nyt niillä kannatuksen rajoilla, jotka ovat aiemmin koituneet Suomessa liberaalien lasikatoksi. On myös kyseenalaista, onko ajaminen niin yksipuolisesti kohti vasemmistoa pidemmällä tähtäyksellä kannattavaa. Vasemmallekin voi kasvaa vain tiettyyn rajaan asti menettämättä kannatusta oikealla. Kokoomus ja keskusta ovat kuitenkin vuorollaan osoittautuneet yllättävän toipumiskykyisiksi, Vares toteaa.