Reilun kuukauden päässä häämöttäviä Saksan liittopäivävaaleja on kuvattu äärimmäisen tylsiksi. Niin vahvaa on liittokansleri Angela Merkelin johtaman CDU-CSU-liittouman kannatus.
Vaaleista on kuitenkin kehkeytymässä jännitysnäytelmä sen suhteen, ketkä CDU-CSU:n kanssa pääsevät hallitukseen.
Perjantaina julkaistu ZDF:n Politbarometerin mukaan CDU-CSU saisi 40 prosentin kannatuksen, jos vaalit järjestettäisiin nyt. Sosialidemokraattinen SPD jäisi 24 prosenttiin. Sen jälkeen on hyvin tasaista. Vasemmistopuolue Die Linke, vihreät, liberaali FDP ja nationalistinen AfD saavat kaikki kahdeksan prosentin kannatuksen.
CDU-CSU:lla ei ole halua jatkaa SPD:n kanssa hallituskoalitiossa, ellei ole pakko. 40 prosentin kannatus ei kuitenkaan riitä sille yksinkertaiseen enemmistöön.
Vuonna 2013 Merkelin koalition yksinkertainen enemmistö oli lähellä 41,5 prosentin kannatuksella. Tällä kertaa niin alhaisella kannatuksella yksinkertainen enemmistö jää kauaksi. Tämä johtuu siitä, että viimeksi kaksi lähes viiden prosentin kannatuksen saanutta puoluetta jäi kokonaan parlamentin ulkopuolelle, koska ne eivät saavuttaneet vaadittua viiden prosentin äänikynnystä. Nämä puolueet olivat FDP ja AfD. Nyt molemmat puolueet ovat nousemassa parlamenttiin – AfD ensimmäistä kertaa.
Venäjän ystävät eivät hallitukseen mahdu
CDU-CSU tarvitsee koalitiokumppanin. Die Linke ei tule kyseeseen. DDR:n kommunistisen SED:n perillispuolue on viime aikoina liukunut viime aikoina entistä enemmän vasemmalle, kun kommunistiksi kuvattu Sahra Wagenknecht nousi puolueen kärkiehdokkaaksi. Die Linke tunnetaan myös Venäjä-sympatioistaan.
Samoilla Nato-vastaisilla ja Venäjää sympatisoivilla ulkopoliittisilla linjoilla on myös nationalistipuolue AfD, joka kampanjoi ennen kaikkea tiukemman maahanmuuttopolitiikan puolesta. Myös Wagenknecht on monien yllätykseksi alkanut esittää maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä, joita AfD:n edustajat ovat kiitelleet.
AfD:n kanssa CDU-CSU ei ole myöskään halukas tekemään yhteistyötä. AfD on alkuajoistaan muuttunut maahanmuuttovastaisemmaksi ja nationalistisemmaksi. Erityisesti Saksassa yhteistyö nationalistien kanssa on historiallisista syistä mahdottomuus. Sen lisäksi AfD:n Venäjää tukeva ulkopoliittinen linja on käytännössä päinvastainen kuin CDU-CSU:n.
Mahdollisiksi hallituskumppaneiksi siis jäävät FDP ja vihreät.
FDP on Saksassa ollut perinteinen tasapainopuolue, joka on kelvannut hallituskumppaniksi historian aikana niin konservatiiveille kuin sosialidemokraateillekin. CDU-CSU:lle FDP on erityisen mieluisa kumppani. Talouspolitiikassa FDP vetää CDU-CSU:ta oikeistolaisempaa linjaa ja kannattaa aina veronalennuksia. Yhteinen linja on helposti löydettävissä.
FDP on perinteisesti ollut myös ulkopolitiikassa luotettava CDU-CSU:n länsimielisen linjan ja hyvien Yhdysvallat-suhteiden vaalija. Nyt tähän on tullut särö. FDP:n puheenjohtaja Christian Lindner sai aikaiseksi kohun Saksassa, kun hän vaati viime viikolla Krimin tunnustamista osaksi Venäjää ja kertoi kannattavansa Venäjän vastaisten pakotteiden purkamista, vaikka Minskin sopimus ei toteutuisi.
Vihreiden puheenjohtaja Cem Özdemir niputti Lindnerin yhdessä Wagenknechtin kanssa ”diktaattoreiden ystävien koalitioksi”.
Vaihtoehtona Jamaika
Vihreät on ulkopoliittisesti osoittautunut CDU-CSU:n länsimielisen linjan vahvimmaksi tukijaksi. Se edesauttaa vihreiden mahdollisuuksia päästä hallitukseen.
Sekä CDU-CSU että vihreät torjuivat pitkään mahdollisuuden yhteistyöhön, mutta enää kumpikaan puolue ei sulje yhteistyötä pois. Asiaa on helpottanut, että vihreiden kärkiehdokkaat Özdemir ja Katrin Göring-Eckardt edustavat molemmat puolueen oikeistosiipeä ja ovat jo pitkään olleet hyvissä väleissä CDU:n edustajien kanssa.
Suurimpana esteenä musta-vihreän hallituksen synnylle on pidetty CDU:n baijerilaista sisarpuoluetta CSU:ta, joka edustaa konservatiivisempaa linjaa. Heinäkuun lopussa kuitenkin puolueen puheenjohtaja Horst Seehofer totesi, ettei hän sulje pois koalitiota vihreiden kanssa. Seehoferin ulostulo oli selkeä viesti siitä, että vaalituloksen salliessa CDU-CSU on valmis harkitsemaan niin sanottua musta-vihreää hallituskoalitiota.
Musta-vihreää vihreiden ja CDU-CSU:n hallitusta on viime vuosina harjoiteltu osavaltiotasolla Hessenissä ja Baden-Württembergissä. Lisäksi Saarlandissa ja Schleswig-Holsteinissa on päästy harjoittelemaan CDU-CSU:n, vihreiden ja FDP:n koalitiota, joka tunnetaan nimellä Jamaika-koalitio Jamaikan lipun värien mukaisesti.
Osavaltiotason Jamaika-koalitiot ovat kuitenkin syntyneet siksi, etteivät CDU-CSU:n parlamenttipaikat ole riittäneet enemmistöön yksin FDP:n tai vihreiden kanssa. Jamaika-koalitio on varteenotettava vaihtoehto vaalien jälkeen, mikäli parlamenttipaikat eivät riitä yksin FDP:n tai vihreiden kanssa enemmistöön liittopäivillä. Tämän hetkisillä kannatuslukemilla CDU-CSU tarvitsisi molemmat puolueet hallitukseen.
Mitä vähemmän hallituksessa on puolueita, sitä vähemmän CDU-CSU:n on tehtävä myönnytyksiä. CDU-CSU siis preferoinee koalitiota joko vihreiden tai FDP:n kanssa, jos mahdollista.
CDU-CSU:n hallituskumppaniksi nousee todennäköisesti se puolue, joka on linjoissaan lähimpänä CDU-CSU:ta tai on eniten valmis tulemaan sitä vastaan hallitusohjelmaneuvotteluissa. Se tekee ennakkoasetelmissa FDP:n todennäköisemmäksi hallituskumppaniksi, jos vaalitulos sallii huolimatta Lindnerin Venäjä-irtiotosta. CDU-CSU:n konservatiivisiivelle FDP on hyväksyttävämpi kumppani.
Vaalien asetelma tarkoittaa sitä, että vihreistä ja FDP:stä on tulossa vaalien mielenkiintoisimmat puolueet, mikä voi edesauttaa näiden puolueiden kannatusta. Jos toinen puolueista saa vaaleihin mennessä revittyä selvän pesäeron toiseen, se ratkaisee hallituksen kokoonpanon.
Saksan liittopäivävaalit järjestetään 25. syyskuuta.