Katsomusaine keskittyisi vihreiden mukaan erilaisten uskontojen ja elämänkatsomusten ymmärtämiseen.
Elämänkatsomustiedon opetuksen avaaminen myös evankelisluterilaiseen uskontokuntaan kuuluville oppilaille olisi vihreiden mielestä tähän hyvä ensimmäinen askel.
– Jos kirkkoon kuuluva oppilas haluaa valita elämänkatsomustiedon, hänen on ensin erottava kirkosta. Ei ole keneltäkään toiselta pois, että oppilas voi valita omaa vakaumustaan ja oppimisen haluaan parhaiten tukevan vaihtoehdon ilman, että joutuu eroamaan kirkosta sen vuoksi, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) sanoo.
Integroitua katsomusopetusta toteutetaan nykyisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta jo lukuisissa kouluissa ympäri Suomea. Haasteena kuitenkin on, että integrointia ei mainita perusopetus- tai lukiolaissa, näiden lakien asetuksissa eikä opetussuunnitelman perusteissa. Tähän pitää vihreän liiton mielestä saada muutos ja aloittaa valmistelu pikimmiten vielä tällä hallituskaudella.
– Monet koulutuksen järjestäjät ovat jo luoneet hienoja käytäntöjä, joilla tuetaan kulttuurien ja uskontojen välistä ymmärrystä ja eettistä dialogia opetussuunnitelman arvopohjan mukaisesti. Sen lisääminen on myös yhteiskunnan turvallisuuden ja vakauden takia välttämätöntä, Alanko-Kahiluoto sanoo.
Tämä ei vielä tarkoittaisi kokonaan uutta oppiainetta, vaan kouluille mahdollisuutta itse valita, millä tavoin opetussuunnitelman määräämät sisällöt opetetaan mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti.
Alanko-Kahiluodon mukaan nykytilanne etenkin pääkaupunkiseudulla on kestämätön.
– Eri uskontoja on paljon, joten oppilaat joudutaan jakamaan lukuisiin pieniin ryhmiin. Tällöin on vaikeaa löytää päteviä opettajia. Kuinka varmistetaan, että opetus pysyy neutraalina, hän sanoo.
Vihreän puolueen linjana on, että tulevaisuudessa katsomusopetuksen pitäisi olla kaikille yhteistä, ihan niin kuin minkä tahansa muunkin tiedonalan opetuksen. Samalla luovuttaisiin siitä, että uskontoa opetetaan erikseen eri ryhmille. Se edellyttää panostamista opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen.
– Tämä ei tarkoita sitä, että esimerkiksi kirkkohistorian opetuksesta luovuttaisiin. Kyllä kirkon roolin tunteminen osana länsimaista kulttuurihistoriaa on edelleen tärkeää ihan kaikille oppilaille. Yhtä lailla jokaisella pitää olla mahdollisuus oman maailmankatsomuksen tutkiskeluun ilman, että se on sidottuna yksittäisen uskonnon opetukseen, Alanko-Kahiluoto sanoo.